H: Lähtö Rovaniemeltähän alkoi suoraan Tivolin pihasta, keikkakamojen pakkauksen jälkeen. Heräsimme siis Pohjanmaan päivään läpi yön kestäneen bussiseikkailun päätteeksi. Ryhmämme naamavärkit olivat kuin tarunhohtoisten roikkuvien puutarhojen arkeologiset jäämistöt. Rypäleitä siellä täällä, kaktus kurkussa, naamana kurpitsa. Kuulin huhua, ettei kuljettaja Teron lisäksi myöskään Kake olisi nukkunut silmäystäkään koko siirtymän aikana.
kp: Itse taisin kammeta joskus ennen aamuseiskaa punkkaan Nukkujarvanmattia moikkaamaan. Farkut jalassa ja huppari päällä peiton alle. Heräsin muutaman tunnin päästä siihen, että oli hieman hiki, mutta samalla huomasin, että joka paikasta ja raosta puhaltaa kylmää ilmaa. Kääriydyin tiukemmin peiton alle, jotta pysyisin lämpöisenä ja joskus klo 11 jälkeen perillä Seinäjoella huomasin onnistuneeni: kurkku aivan paskana ja ääni kateissa, otsa kuuma kuin leijonan perse ja pää pyörii kuin pöllöllä. JESH! Jyrin lääkekaapille ja hotelliin itkemään…
P: Bussista herättyä oli pakko mennä hotellin suihkuun pesemään eilinen keikkihiki. Pieni lepihetki ja taas piti mennä.
H: Kai-Pekan ohjeistama Jim Jefferies -laatuhuumori nosti mielialaa juuri sen verran, että hotellin sänky jaksoi muuttua taksin penkiksi, taksin penkki Rytmikorjaamon soundcheckiksi, lava takahuoneen Fatboyksi ja univaje kepeäksi höhöttelyksi.
E: Takahuone oli muuttunut vieläkin viihtyisämmäksi. Tallella oli onneksi iso pöytä, jonka ääressä on hyvä tutustua uusiin ihmisiin. Silti ensin oli laitettava läppäri kiinni videotykkiin ja katsottava skriiniltä kuinka SaiPan ja Tapparan käy. Muutama klassinen somevideo perään ja vire keikkaa varten alkoi olla kohdillaan.
kp: Sain laskettua kuumeen ja huonon olon erinäisillä pillereillä ja taikajuomilla, mutta vielä enemmän mielialaa nosti illan lämppäri, Lappeenrannan langanlaihat ja viiksekkäät nuorukaiset, eli Madred! Madredin, eli Madridin keikkaa oli pakko mennä väijymään lavan sivuun. Pohojanmaalainen yleisö oli hieman jäyhää, vaikka lämpenivätkin koko ajan entistä suurempiin taputuksiin Madredin keikan aikana. Mutta Lepran junnuja tämä asia ei haitannut pätkääkään. Junnarit soittivat nopeammin kuin kukaan muu koskaan! Ihan saatanan hyvä livemeininki ja hyvät biisit. Päätimme keikan aikana (tai oikeastaan jo heidän soundcheckin aikana), että poikien on pakko tulla lämppäämään meitä vielä Jyväskylän Lutakkoon perjantaina. Ja näin tapahtuu.
H: Jonakin hienona päivänä soitamme yhteiskeikan Lappeenrannan Apina-baarissa…
kp: Keikka oli pakko aloittaa sydärin pelossa ja kuumeisena hieman varovaisesti, mutta ihana adrenaliini valehteli jo ensimmäisen biisin puolivälissä, että eihän tämä tunnu missään. Täysi vaihde päälle ja perse nuotioon. Täpötäyden näköinen Rytmikorjaamo pittasi pari ekaa biisiä mukana, minkä jälkeen pitti rauhoittui loppukeikan ajaksi. Ilmeisesti syynä oli talon säännöt, koska pitin reunalla oli järjestysmiehiä, mutta jos näin ei ollut suosittelen seinäjokelaisille lenkillä käyntiä. Muuten keikka tuntui rullaavan meidän puolesta helvetin hyvin ja hyvä fiilis säilyi loppuun asti.
P: Tämä oli varmaankin paras keikki, joka ollaan Rytmiksellä soitettu. Ns. kaikki toimi.
H: Porukkaa oli aivan helvetisti paikalla. Käytännössä Rytmikorjaamon koko salin edestä. Emme siis turhaan joutuneet siirtämään keikan aloitusta 45 minuuttia eteenpäin. Jonoa oli näet pitkälle kadun varteen saakka.
E: Vaikka epäilen, etteivät Madredin pojat ole vielä kovin isoille lavoille ehtineet tehdä yllätyshyökkäyksiä, kööri kolleja käyttäytyi kuin konkarit konsanaan. Siinä on jotain universaalia, kun kutsu käy alasti perseilemään yleisölle. Hätäinen sukka munaan, pullo käteen ja menoksi.
kp: Ehdimme vielä paitatiskille, jonne innokkaimmat olivat jääneet meitä venaamaan. Ihmiset olivat herkällä tuulella ja iloisia. Mikäs siinä! Kellon siirtämisten vuoksi kukaan ei ehtinyt enää ravinteliporukoihin, mutta huhujen ja valokuvien mukaan hotellin käytävillä on tehty asioita…
H: Salaperäisiä, vaarallisia, hämyyn jääviä lappeenrantalaisia asioita…
KOMMENTOI