Jyväskylän Levykauppa Äx klo 15:10.
H: Jyväskylän ensimmäinen aamu valkeni kasvoille kuin kuollut ja veristään laskettu teurassika. Antti-serkun kotikahvit maistuivat, missä lie olivat muut punkkarit viettäneet yönsä. Antti-serkku on Hieho-serkun serkku. Oli muistikuvia baarielämästä, mutta mitä ihmettä siellä on sitten tehty? Laskettu kananmunia? Onneksi velvoitteet rajoittuivat kello kolmen nimmarisessioon ja ennakkotiedoissa ”lyhyeksi” ilmoitettuun soundcheckiin… koska miksipä sitä viettää aikaa äänenlaadun tarkkailussa, jos edellisenä iltana on ääntä tarkkailtu jo puolitoista tuntia? Noh, Emilkin tietää, että när Pappa håller, på Pappa vi betalar!
kp: Myö käytiin näyttämässä Emilin kanssa venähtäneitä lettujamme Liekkirockin videohaastiksessa ennen kello 15 nimmarisessioita. Oli oikein hauska rupattelusessio.
E: … koska otettiin pienet kaljut siinä.
H: Mie rupattelin itsekseni muovipussi päässä ja pesin kissoja Jyväskylän hyppytornissa.
kp: Ai niin kuin se Simpsoneiden hullu nainen? She’s something.
H: We’re married with LSD.
P: Heräsin myöhään hotellilta ja ehdin juuri ja juuri sovittuun nimmarisessioon kolmeksi. Edelleen ihmettelen väen paljoutta näissä keikkipäivien ratoksi järkätyissä kinkereissä. Mukavaa, kun porukka on ottanut bändin omakseen. Hymyileviä, lymyileviä naamoja Äxä täynnä. Tällä kertaa en tehnyt levyostoksia aiemmista sessioista poiketen. Viimeeksi taisi lähteä levyjä n. 70 eurolla.
kp: Miun oli pakko ottaa Ghostin levy matkaan. Teki sen verran hyvän vaikutuksen silloin taannoin Teatrialla Emilin läppäristä.
H: Viimeksi pöllin levyjä noin 70 eurolla.
Maisema kuin helvetin perse, mutta posse jonottaa sitkeästi. Rispektit!
H: Rytmihäiriö tykitti jälleen ihan kyrp… kovana. Etenkin Perttilän Jannen räkä-show setin loppupäässä oli maagista, lähes magneettista katseltavaa. Magneettista katseltavaa oli myös varmaankin, kun pönötin miksauspöydän luona ihmeitä kasselemassa rockin soidessa ja viereeni ilmestyi isohko jätkä, joka alkoi puhua. En kuullut sanaakaan ja halu seurata Rytmihäiriön lavatoimintaa voitti anonyymin ihmiskontaktin. Yht’äkkiä tyyppi pyrkikin ns. suuteloetäisyyksiin naamani kanssa. Haavoituin henkisesti, romahdin ja sytyin palamaan jätevuorena. Ei pijä mennä sinne suineen minne muut ovat menneet munin… eivät muutkaan ole menneet!
kp: Rytmis on kyllä raju ryhmä. Alkukeikka tuli taas seurailtua, minkä jälkeen piti lähteä vaatteiden vaihtoon. Vähän jännitti miten jaksaa vetää vielä kovemman keikan, kuin edellisenä iltana, mutta sieltähän se taas lähti. Vittiläine ku oli hienoa!
H: Mie taktikoin ja pidin nyt jälkimmäisellä keikalla toista paitaa päälläni. Näin hienolla, loppuunhiotulla, intohimoisella show-tempulla tein merkittävän eron kahden peräkkäisen illan välille omalta osaltani. Paita kun vaihtuu, vaihtuu myös tunnelma.
kp: Mie luotan samoihin paskaisiin pesämättömiin vaatteisiin. Keikoilla sekä siviilissä.
H: Aion laittaa tuon hikisen kiltin Linnan juhliin, jos kutsu kävisi. Mutta yhtä hyvin sen voisi laittaa K-markettiin. Tai Hollolan Röyttöö-festivaaleille, jossa kajotaan askareisiin ja tanhutaan. Hollola Röyttöö – käsitöitä ja nekrofiliaa. Tervetuloa!
Kun leikki ohi on, alkaa todellinen toiminta. Kuvassa Hieho ja Hyyryin, ilmoittautuen valmiuteen!
P: Jyväskylän Lutakko on ihana. Myös tämä kakkoskeikki oli mahtavaa tykitystä alusta loppuun. Sauna ja lilli kruunasivat hienon illan.
E: Ja outro. Lemmenlaivan tunnusmusiikki, jonka päälle Noseppo laulaa Baywatchin tunnuskappaletta. Hauskaa oli, todella hauskaa. Kunhan eivät nyt rakenna sitä Lutakkoa piiloon kaikkien muiden hankkeidensa keskelle, että päästään vielä keikkabussilla jatkossakin pihaan.
H: Kyllä! Keikka imi voimat aivan täysin. Viimeinkin tuo flunssanperkele veti voiton oikein kunnolla. Happea ei saanut, ääntä oli täysi työ puskea pihalle, ei vain yksinkertaisesti meinannut jaksaa vetää settiä loppuun. Mutta onneksi porukka lauloi ja puski energiaa takaisin lavalle. Se on vittu parasta! Vejettiin ns. superencore, eli varsinaisen encoresetin jälkeen esitettävä yksittäinen biisi, mutta nyt karaokeversiona. Posse lauloi Kadonneita kolmea sanaa ja bändi soitti pohjanuotit. Se oli melkoisen siistiä, kuulkaas. Tuli ihan fiilis, että ”eipä tämä pelkkänä komppikitaristina pousaus olisi mikään hullumpi homma”. Joo, mie taian jättää lauluhommat pian muille. Dolvin, spare a seat for me too!
kp: Lutakon bäkkärillä oli sen verran hyvä tunnelma, ettei tarvinnut lähteä baariin. Taidettiin käydä jossain vaiheessa ”naurattamassa” Jelmun porukkaa salin puolellakin. Hyviä tyyppejä. Kiitoksia taas kerran Lutakolle!
