Rakas päiväkirja,

saapuessani jälleen kerran tuttuun lokeroon, Imatran Music-Brossille keskiviikkoaamuna, panin merkille oudon tunteen: kuin olisi vankilaan saapunut. Edessä oli kärsimysnäytelmä vailla vertaa, loppujen lauluosuuksien purkittaminen.

Torstaiaamuna klo 02:24 loppunut suorittaminen osoitti ihmiskehon olevan mel-koi-sen taivuteltavissa epäluonnollisiin temppuihin. Miitri ”ei enää mitn sanottavaa ole” Aaltosen Jussi-paita toi mieleeni isäukkoni, jonka klassisen laulun harrastus saattoi minutkin vokaalipelailun kivuliaaseen maailmaan: näissä kuvissa ja tunnelmissa oli täydellistä koettaa tehdä enemmän kuin tarpeeksi, ruoskia sisäisestä puliukostani ns. paskat pihalle. Jos jollekin, omille vanhemmilleen pitää näyttää!

Torstaina klo 14:22 oli jälleen lohenväriset, turvonneet äänihuulet ns. in. Totuudessa pysyen, oli asetettu suoritteiden takaraja, joka voitiin lukea umpeutuneeksi lähimpien päivien loppuessa. Toisaalta ymmärsin stressin riipivän kauhun, toisaalta helpotuksen tiedosta, että tämä kaikki loppuisi vielä. Elämää suurempi tunne!!

Noh, siinähän laulat kun ääni lähtee iltapäivästä kokonaan: Saunan kuumuus, tai edes apteekkiseurueen kotiinkuljetettu klassikko kyypakkaus ei tuntunut auttavan niin sitten yhtään, lähinnä päinvastoin. Pihinän seasta murahtelin vihat kaikkien läsnäolijoiden niskoille.

Jok tap, kaikki tuntui kääntyvän voitoksi. Seuraavan päivän aikana Pekka ”Kanalja” Olkkonen lasetti KAIKKI soolo-osuutensa purkkiin, yhdeltä istumalta. Miitriä ei naurattanut. Eikä Hyyrystä, jonka lisänimi Studio-nazi sai arvoisensa käytöksen aikaan. Vaan kun myös Teppo ”BuCake” Velin saapui studiolle, oli jo viimeisetkin lauluraidat työn alla. Mikä fiilis!

Hitaampi ja edellisiltana sanoitettu (!) ”Kaikki Kääntyy Vielä Parhain Päin” ajettiin purkkiin hyvissä lopunajan tunnelmissa, kuten myös levyn tulevan avausraidan ”Ristiriidan” mummot. Myös Kake pääsi kööri- eli ryhmähuuto-osuuksien lisäksi ääntelemään yhdelle ”Väkivaltakunnan” raidoista, siellä kotona sitten korva tarkkana.

Kaikkein yllättävin veto oli kuitenkin saattaa studiolle Carcosa-yhtyeestä tuttu naisääni Kaisu ”Gaysha” Kärri, jonka suoritteet tallennettiin riemuiten ”Sanaseen Lihasta”: juuri tätä se kaipasikin, heleää femme fatalea audiona, KUNNON mummoilla ryyditettyinä. Tulette yllättymään. Kaisu rocks.

Niin, nyt oli sitten kaikki nauhalla. Jäljellä enää miksaus ja masterointi. Piece of cake, sanoisi Velin.