Päivälillit Gay-bussissa pidennetyn viikonlopun kunniaksi! Ei pahat!
H: Nooooo niinhän se sitten meni, että Superjuoma vetäisi maton alta. Sehän nasahti kulmaan forcella. Jäi Oulun perinnekaraoket pahasti suorittelematta. Annoin drinkin lopukkeen Palovaaran Pekalle ja painuin nukkumaan horjuvin, muttei varmoin askelin.. Onneksi näin, sillä Seinäjoelle oli pitkä, aakeelaakee matka (eikä bussissa pääsisi läkälee kuitenkaan) ja olo jo muutenkin sairas. Kaikin puolin. Mutta ei kai se pientä päiväolutlillitystä estä?! Kevättä ja rytmihäiriötä rinnassa!
kp: Tämä oli jo viikon toinen aamu, kun taiteilijat joutuivat heräämään jo ennen kymmentä, koska kymmeneltä oli lähtö. Yöpitsan ja South Parkin avustuksella kuumehoureiset unet takasivat hyvän olon aamulla: lettu oli ku lehmänpaska. Se on näköhään ihan sama näillä reissuilla lillitätkö vai et, koska lettu ja olo ovat silti ihan hirveät. Selvin päin herätessä masentaa vain ehkä vähemmän.
H: Nyt, Kai-Pekka, kuulostaa sille että sie olet tulossa oikeasti vanhaksi. Tervetuloa.
Kai-Pekka on loukussa laptoppien maailmassa. Taustalla kummittelevat Kake ja Pequ.
kp: Eilisen äkillinen kuume oli onneksi hävinnyt, joten matka meni aivan rattoisasti. GAY-bussin tiivis tunnelma takaa hyvät jutut, vaikka nykyisin ATK:n valtakaudella läppärit ovat ottaneet lopullisesti otteen kaikista ja jengi pelaa omilla koneilla Angry Birdsiä, tai jotain muuta hittituotetta. Ja Kakelle ei uskalla puhua. Ja tekniikalle ei viitsi puhua. Tänään tulee kasvoihinkin vaihtelua, kun illan kattaus täydentyy Bob Malmström ja Unborn Generation -yhtyeillä. Tämä ilta tulisi olemaan Bobien näilä näkymin tämän kevään viimeinen yhteissetti, mutta UG:n kanssa saamme onneksi istua vielä parisen iltaa.
H: Valittelivat, että Rytmikorjaamolle oli myyty ”nihkeästi” ennakkolippuja, ”vain” puolisen tuhatta. Nihkeät on housuissansa sellaisella väittelijällä. Loppulukema taisi olla se 500 plus viisikymmentä henkeä. Kyllä tuommoista porukkaa voisi jo melekoosen kiitettävänä lössinä pitää. Partylössi. Sellaaselle lössille oli yritettävä järjestää kolmipäiväisen reissun finaaliksi vähän jotakin ekstraa. Extravagansa. Siispä muovipussista hanhi- ja sikanaamarit messiin! Oli tietysti muistettava, että myös lämppäribändiläisistä saattaisi löytyä lisää eläinhahmoja, kun päällysvaatekuori karsittaisiin. Ja kyllähän sieltä sitten niitä elukoita kuoriutuikin esiin.
B. Malmströmin Kjell näyttää kuinka monella sormella on tullut Stam1nan poikia tyydyteltyä.
H: Päivän hyvä työ oli hoitaa eräs vanha pitkän linjan fanittaja keikalle, vaikka ikää oli hitusen vajaasti täydet. Mutta toivottavasti fiilis oli sitten läikyttävä ylitse. Ilolla & riemulla sumennetuin silmämunin oli kelpoa rynniä toviksi hotelliin koisailemaan Olkkosen kaverina. Jätkä katsoi The Voice of Finlandia ja mie yritin itkeä itseni uneen, hiljakseen Luciferin nimeä kuiskaillen tyynyyn. Hyi saatana, Voice Of Finland. Miksi suomalaiset haluavat näytellä amerikkalaisia? Miksi pitää huitoa käsiä ja hyppiä tasajalkaa kuin imbesilli yleisön läpyttäessä käsiään? Onko se elämäniloa? Vai pelkää paskaa? Pelkkää paskaa. Ihmiset taputtelevat käsiään kuin muovailisivat paskaansa. Tein sitä kuulema vaippaikäisenä. Selittääkö tämä kaiken?
kp: Mie jäin koomailemaan Echmedin, Tuomaksen ja lämppäreiden kanssa Rytmikorjaamolle. Veikkaan idean olleen kannattava, koska päiväunien ottaminen ei olisi kuitenkaan onnistunut ja sainpahan nähdä molempien bändien keikat. Esittelimme myös Kuopion illan suosikkiamme, Brazilian fart pornia, josta pääsimme erilaisten ruokien ja pierujen yhteissinfoniaan internetin ihmeellisessä maailmassa. Ihminen = nero. Ja ai perkele, ku oli taas hauskaa.
H: Keikasta en muista mitään erikoista… Ellei noin kymmenen hengen alastonta urporyhmää lavalla Lääkkeen aikana lasketa erikoiseksi. Ja kertosäkeessä laulavaa hanhea. Ja pitkästä aikaa väsymyksen, sairastelun, vitutuksen sekä vihamielisyyden kautta puhdistumiseen nousseen olotilan kokeminen. En vittu jaksanut enää lässyttää paskaa, siltä se tuntui. Jotain siellä sitten laulaja jutteli mikrofooniin, en minä muista mitä. Ja karjui irtopäistä. Ja tietysti jo kolmatta kertaa viriteltiin Löve-biisiä impropohjalta kasaan. Olihan siellä kaikenlaista, sittenkin. Äh. Lääkkeet!
kp: Keikka taisi lähteä jotenkin vaisusti käyntiin, mutta kyllä se biisiltä parani. Jengiä näytti olevan tuvan täydeltä, joten mikäs siinä soitellessa. Sekoilin taas sen saatana wah-pedaalin päällä, kun en kuullut kunnolla menikö se päälle vai. Meillä on kitarateknikon kanssa suunnitelma, jonka avulla ei voi olla huomaamatta, onko se helvetin pedaali päällä vai ei. Jyri, rakas Jyri, älä jätä tätä pelkäksi haaveeksi. Lämppäreiden vierailu Lääkkeessä oli mittatilaustyö, joka aluksi näytti menevän munilleen (tai itseasiassa ei-munilleen), mutta tulihan meidän räikeä apujoukko lopulta lavalle. Vielä yllättävämpää oli encoreiden aikana nähty uudelleen tuleminen PA:n eteen: jätkät tulivat vain tuijottamaan meitä ja fiilistelemään lavan eteen. Näytti muuten melkoisen tyhmältä. Kiitti jätkät!
Stam1na, Bob Malström ja Unborn Generation Rytmikorjaamolla 2012.
