Arveton on arvoton.
H: Lähtö Turusta. Mitä muistamme.
E: Lähtö Turusta oli vuoden ensimmäinen
KP: Kohokohta.
E: …tuskaa täynnä oleva keikkakokemus. Olihan maltillisen alkoholinkäyttölinjani pettäminen odotettu tapahtuma, mutta en sen piti sitten vielä tapahtua 38-asteen kuumeessa
KP: Win-win-situation
E: Kipu ei ole mielentila. Kipu on kehon tila ja minun kehoani sattui joka puolelle.
KP: Tipu. Pääsiäisenä nähtävä keltainen lintueläin.
E: Tai vetävästä pimatsusta käytettävä leikkisä slangitermi.
H: Ja eiku vaa koko tiu kohti Poria. Ei, Saloa.
..
KP: Tekniikkaamme ei osaa edelleenkään kierrättää, vaikka teimme aiheesta levyn.
H: Eikä tehty. Ei se kierrättämisestä kerro, vaan totaalisesta tuhosta.
E: Tuntuu, että he eivät ole ymmärtäneet tupakkatauon syvintä merkitystä, nimittäin koko katras on taas kerääntynyt autoon pysähdyspaikalta jatkaaksemme. Jussi ”Vanha kehno” Jauhiainen sytyttää heti kärkeen savukkeen ja kapuaa ennestään ahtaassa käytössämme olevaan autoon penkin yli röökille ikkunaan.
KP: Se olisi eri asia, jos kyseisen tempun tekisi joku meistä esiintyvistä taiteilijoista, eli jumalista, joita te palvotte.
H: Puhutko siis tekniikasta vai keikkaraporttien lukijoista?
KP: Sekä että. PS jätski on hyvää.
E: Toisaalta on myös niin, että meidän ”jumalien” ei tulisi useinkaan puuttua tekniikan työtehtäviin.
KP: Tekniikkaa ei tulisi katsoa myöskään silmiin.
H: On lisättävä, että näillä Gay-bussin reissuilla on yhtyeen jäseniä nähty auton etupenkeillä vain kuljettajina. Jostain syystä etupenkkipaikasta, PMMP:tä lainatakseni, EI ole riitaa. Meidän etupenkki on varattu tekniikalle.
P: Kaikkaa pissatti taas.
Tietokoneistus on mullistanut myös soundcheckit: ei millään viittis tehä.
E: Rockin Hood oli siirtänyt keikkalavansa alakerrasta yläkertaan. Pelkästään meitä varten. Sillä olemme jumalia.
H: Perttu oli jälleen paikalla. Lähetin aamulla tekstiviestin ”Tänään?”. Ja tänäänhän hän sitten tuli mestoille. Hurja ukko. Hurja ja tatuoitu. Ja sellokas. Paikalla oli myös japanilainen Mikael, vaikka hän olikin naisimmeinen. Arigato!
E: Oloni helpottui hetkellisesti, kun havahduin siihen realiteettiin, että palkkatyöni tiimoilta yritin löytää kuljetuslaukustani sopivaa taskua parikymppisiltä tytöiltä edellisenä päivä lahjaksi saamiani pikkuhousuja varten (Tällä hetkellä kyseiset tytöt vieläpä istuivat minusta muutaman metrin päästä). Sometimes I love this job, altought it brakes my heart.
H: Flunssa saatana. Sehän se kaatoi taas viljaa. Olin köhinyt ja räkinyt ja kumarrellut kipiänä jo koko viikonlopun. Nyt ostin kaikki v*tun lääkkeet ja nenäsumut ja leppuutin niin perkuleesti. Keikka olikin sitten siihen nähden aivan loistava. Aivan vitun loistava. Etupään Jussi valitteli, että lauluääni ei toiminut ihan parhaalla tavalla, mutta en valita. Toimi. Ja pääsin vihdoinkin Will Ferrellin Step Brothers -leffan innoittamana laulamaan itseimprottua Love-laulua porukalle. Oli siinä varmasti ihmettelemistä. Love-sanasta saa nimittäin venyteltyä eri vokaaleja käyttäen aika erikoisen laulannan.
E: Pertun repertuaari oli kasvanut jo neljään biisiin.
P: Voidaan puhua jo ensimmäisestä Stam1nan ulkojäsenestä. Pitäisikö logoamme muuttaa, lisätä hampaaseen lisäjuuri? Hieno mies ja kultaiset kengät ja kultainen sydän. Perttu, we löööööv you.
H: Porukkaa oli hyvin ja tunnelma hyvä.
E: Vastapainona edellisillan erheelle pidättäydyin alkoholista tyystin, kaappasin Kenin* kainaloon ja suunnistin pizzerian kautta hotelliin lepäämään.
H: Hyvä Salo! Hyvä Mika! Huono Nokia!
Remonttiin meni! Nimittäin henkinen balanssi!
* Kun ala-asteen englannintunnilla kaikki muut pojat saivat jonkun viileän kutsumanimen, kuten Jack tai John tai Michael, Kai-Pekka Kangasmäkeä kutsuttiin Keniksi. Se sattui vielä olemaan se hyypiö sieltä englanninkirjasta. Pala helvetissä, englanninkirja.
