Olkkosen matka SM-kidutuksen saloihin.
E: Kerubi, legendaarinen joensuulainen ravintola oli esittelemässä comebackiaan Stam1nalle.
kp: Ensimmäistä kertaa Stam1nan historiassa bändillä on tarkoitus vetää triplakeikka! Tuplailtoja, eli kaksi keikkaa samassa paikassa peräkkäisinä iltoina, on ollut muutamia, mutta poikkeuksellisen tästä viikonlopusta tekee kolme keikkaa viikonlopun aikana samoissa tiloissa. Kunnon menoa!
H: Täytyy rehellisesti myöntää, että koko homma pelotti. Joskus aiemmin ollaan vedetty myös kahta keikkaa saman päivän ja illan aikana, mutta nyt… kolme settiä kahteen päivään. Valmistautumista ei voinut harrastella. Tiedossa oli meet&greettiä, Oli vain luotettava bändiin, tekniikkaan, Joensuun yleisöön – sekä tietysti omaan kroppaan. Vittu. Ei muuta ku Gay-bussilla mestoille ja Kake hissiin!
kp: Saavuin paikan päälle hieman muita, kuten esim. kolmelta Joensuusta ilmoittautunutta Pekka Olkkosta, myöhemmin, mutta ehdin silti aivan hyvin soundcheckiin. Tekniikkamme kokosi rauhassa lavaa, veteli piuhoja ja poltteli tupakkia, mistä heille maksetaan. Kake oli hotellilla nukkumassa, eikä kukaan muistanut ilmoittaa hänelle valmiustilasta, joten aloitus venyi ja venyi. Ei se mitään, pääsimme lopulta kiukkuisina tsekkiin ja sieltä Kerubin alakertaan (vai keskikerta?) syömään viikonlopun aikana myöhemmin osoittautuneeksi erittäin, erittäin toimivaksi ruoaksi.
H: Vanha Lemin sananlasku: ”älä koskaan herätä nukkuvaa Kakea”.
P: Tosiaan, tällä kertaa olin ajoissa, ehkä noin kolme tuntia ennen muuta retkuetta Joensuussa. Tapoin aikaa kahvittelun, kaupungilla pyörimisen ja uuteen kitaraan tutustumisen merkeissä. Kitarahihnani väri on pinkki ja se on tärkeintä kitarassa.
E: Turkoosi on kevään muotiväri. Tsekkaa vaikka Nocebon kannet!
kp: Keikka pääsi alkamaan ihailtavan ajoissa, jo kello 22. On helevetin hienoa, että keikkapaikat ilmeisesti vihdoin alkavat aikaistaa soittoaikoja. Kuopion Henkka on pitänyt pitkään kiinni kello kymmenen soittoajasta, mutta myös muita paikkoja on liittynyt tähän käytäntöön mukaan. Hyvä!
H: Erityismaininnan saa tällä Joensuun sekoilureissulla Nanna, samainen nainen, joka teki muutama kesä takaperin varsin mielenkiintoisen kuntotestisarjan Stam1nan kanssa. Silloinhan puimme viiden kuuden keikan ajaksi sykemittarit päällemme ja herutimme verenpaineet diagrammeihin, jotta tiedettäisiin paljonko kaloreita palaa per keikka. Erittäin mielenkiintoista. Nanna oli nyt siis back, tällä kertaa ”pelkän” fysioterapeutin roolissa. Hierontapöydät nitisivät kun jo perjantaina kevään aikana entistä traumatisoituneempia niskahartioita ja pitkiä selkälihaksia teippailtiin & paineltiin rennoiksi. Miulla oli myös mm. toinen koipi säärestä paskana, vedettyäni lipat edellisviikonloppuna rumpuraiseriin. No. Kuntoutukseen ne vammaisetkin menevät, kun tarpeksi potkii.
E: Nannahan voisi vääntää meistä oikein pidemmän kaavan mukaan tutkimusta. Vuositasolla tarkasteltuna jänteet ja vastaavat eivät kyllä voi kestää loputtomiin.
H: Mutta sitten itse keikasta. Perjantain tissit eturivissä veivät suuren osan huomiokyvystä. Miten voit laulaa pokkana, jos näköpiirissä on aidot naisihmisen rinnat?
kp: Tupa oli täynnä ja meno oli mahtavaa! Yleisössä pyöri pittiä, tissejä, viiksiä ja nyrkkejä. Rock’n’roll shöw oli todellisuutta!
P: Keikkihän oli mainio, ei tietoakaan himmailusta!
H: Elimme hetken kuin starat. Mainittava on yleisön joukossa bongattu NoSORI! Las Palmasissa -tähti Esa. No, perjantai-ilta taittui lauantain puolelle ja jätkät taipuivat fisun ylle. Elimme hetken kuin todellinen rock’n roll -yhtye!
kp: Rock’n’roll todellisuus jatkui omalta osaltani keikan jälkeen yhden lonkeron bailaamisella ja paitatiskillä paistattelulla. Jos keikan jälkeen olisi vetäny ison käden kautta, niin huomisen teinikeikan olisi saanut soittaa istuen. Ja veikkaan, ettei nuoriso olisi arvostanut sitä kovinkaan paljon. Hipsimme häntä koipien välissä taiteilija Hyyryläisen kanssa pahaa ja kliseistä rock’n’rolin maailmaa karkuun, unten maille…
H: Meninkö mie nukkumaan? On jotenkin erilainen muistikuva loppuyön tapahtumista.
Idiootti vauhdissa.
