Kantturain Konttorit Kesä 2005 keikka nro 7
No perkeleen kuuma siellä ainakin oli. Hiki tippuu käsivarresta ja kitaran pinta on ihmeellisen saastainen laukkuun tungettaessa iljettävää ja syntistä pelleilyä tuo Tammerfestin meininki!
Pakkahuoneelle pakatiiin siis Kotiteollisuuden lämmitysvehkeet, Klubin puolella pätsiä loimutti Maj Karman kukkelit. Eipä huono yhtälö, äidinkielistä ullotusta koko pitkä keskiviikkoilta. Koska keikkapaikallekin saavuttiin kerrankin ajoissa, oli mukavata katsastaa pihaapiirin Ari Gatot ja spedeporukat. Olihan siellä Nygårdin Rainerit ja Viikatteet sun muita erikoisihmisiä.
Kun ruoka oli tungettu masukkaan ja kamaa roudattiin salin suurehkolle lavalle, alkoikin yhtyelle Stam1na tulla moninaisia mielipiteitä soitinkaluston sijoittelusta. Tappeluksihan se meni muutaman kukon osalta, mutta ainahan nämä hommelit on hoidettu tyylillä, mykäksi vaan ja pidetään nyrkit taskussa.
Hommeleista kuitenkin selvittiin kuivin pöksyin ja äänet ruuvasi kohilleen täysvahva Team JJ. Täytynee myöntää: kun tuttu Toton äänitesti-cd jyrähti käyntiin, oli olo kotoinen kuin Salmisella Speden sylissä. Wellcome back Jusbaum-san!
Keikka vedetiin alta tehokkaasti ja tutusti heiluttamalla tukkaa, pyörimällä omituisesti pitkin lavaa ja käyttäytymällä muutoinkin arveluttavasti. Vanha kunnon mikki kouraan ja solisti juoksemaan lavan ja yleisön välistä käytävää huudatus onnistui sekin mukavasti, vaikkakin se huudatuspuoli jäikin tyngäksi kuin inkvisiittorin uhri. Veto oli napakka, mutta samalla lupsakkaan leppoisa, juurikin passelisti lemiläisen oloinen setti.
Keikan jälkeinen urpoilu oli sitten luku erikseen, siellä sitä moikkailtiin maailmanluokan tähtien kanssa, kuten Hynysen. Eipä jäänyt arvoitukseksi sekään, voiko herrasmies kusta keskelle kävelykatua, kesken keskustelun tuntemattomien ihmisten kanssa. Voi.
KOMMENTOI