Lemi, Tapiola-talo w/ Mokoma & The Republic of Desire

KUNNON MENOA – kevät 2006 keikka nro 1.

Voi loiri, voe LOIRI! Tänään olisi tiedossa
– ensimmäinen keikka puoleen vuoteen
– uusien biisien soittaminen elävänä, elävälle yleisölle ensimmäistä kertaa
– Mokoma ja Ribuli lämppäreinä
– särän syöttäminen noin 15 toimittajalle kesämökillä savusaunan kera
– bussikuljetus keikan jälkeen LPR:n yöelämään
– joko se ensimmäinen keikka puoleen vuoteen tuli mainittua?

Jes! Perjantaina 5.5.06, puolen päivän jälkeen Hyyryse Antti, kitarateknikko/mahtava ihminen Jyri Kangastalo ja allekirjoittanut kokoontuivat Lappeenrantaan hakemaan uutuuttaan hohtavaa GAY-bussia (R.I.P. Mänttibussi). Uusi hilpeä nimi kulkuneuvollemme tulee Stam1nan keikka-arjesta ja siitä, että auton keulassa lukee GAY. Mitkä mahdollisuudet? Toivoin lottovoittoa, jouduin autoon jossa lukee GAY! Spede olisi vieläkin ylpeä… Olimme juuri saaneet kamamme lastattua ja pahaa-aavistamattomina puhelimen päässä odotti jo päivän ensimmäinen huumoriannos: Etupään ekspertti, kitarasoolojen kuningas ja kiikkustuolin keisari Pappa ”Jusbaum” Jauhiainen soittaa ja kertoo ajaneensa Lemin ohi Lappeenrannasta lähtiessään! Pappa ajoi varmuuden vuoksi Luumäen ”pitkälle Shellille” asti todetakseen että ”pieleen meni”. Ei paha, Lappeenrannasta on noin 17 km Lemille ja Pappa ajaa hurautti 50 km ohi! Hyvä suoritus lemiläisen bändin miksaajalta!

Jokainen omalla kyydillään pääsi lopulta paikan päälle Tapiolaan, jossa meitä odotti PA:n ja omien tavaroiden roudaaminen sekä haastattelun ja soundcheckin tekeminen. Meinasi tulla itku, raivo ja ahistus kaikessa kiireessä ennen soundcheckin alkamista, mutta Jyrin hymyn ja paikalle saapuneen Mokoma-miehistön nyökkäilyistä päätellen saatiin hyvä saundi saliin. Antos Panthos, Pekln, Teboil ja Kai-Pekln hyppäsivät Peksin pornonpunaiseen Ferrariin ja kaasuttivat sillä kohti mökkiä, jossa olisi tarkoitus saunoa, syödä, puhua paskaa ja promota vissiin sitä uutta levyäkin.

Mökillä oli kaunista, rauhallista ja rentouttavaa. Vieno särän tuoksu leijui sieraimiini paksun räkäkerroksen läpi. Oli nimittäin Kangasmäen pojalla ääni, kurkku, keuhkot ja lämpötila vähän niin ja näin. Sauna jäisi ehdottomasti väliin vilustumispelon alla. Mutta ruoka maistui, niin kuin taisi maistua muillekin. Juteltiin Tepon kanssa Lemistä hyvää pariin julkaisuun ja otettiin välissä perinteeksi muodostuneita pellekuviakin. Jotkut kävi saunassa, toiset söivät, toiset nauttivat oluista ja savukkeista. Kello oli noussut jo iltakahdeksan kohdalle ja lähtö takasin Tapiolaan oli väistämätön.

Tapiolaan saavuttaessa paikalla oli jo paljon väkeä. Osa ulkona autoillaan ottamassa huikkaa niin kuin Lemin bändi-iltoihin kuuluu ja osa sisällä riehumassa. Olin aiemmin innoissani siitä että näkisin Lappeenrannan industrial ylpeyden, The Republic of Desiren pitkästä aikaa, vaan toisin kävi. Paikalle päästessäni Ribulit vetelivät jo setin puolivälissä. Meno tosin näytti olevan tuttua mättöä ja porukkaakin oli tuvan täydeltä. Myöhemmin illalla yhtyeen rumpali Matti paljasti eriväristen huivien tarkoituksen ja valoitti holocaust-kompista tietämätöntä…

Muutamaa lippua vaille loppuunmyyty Lemin Tapiola oli hurja näky Mokoman keikalla. Niin hurja, etten uskaltanut katsoa ovenraosta kuin osan ensimmäisestä biisistä. Keikkaan valmistautuminen omalta osaltani tapahtui tällä kertaa Finnrexin ja Buranan avustuksella muiden jätkien lämmitellessä kapuloiden tai kielien parissa. Mokoman tiukka pauhaus tunki seinän takaa ja alkoi pikkuhiljaa jännittämään vähä joka ukkoa! Seurasi syvä hiljaisuus… ”Ne tais lopettaa” kuuluu jostain ja silloin Lemin pellejä vietiin! Lava kuntoon Jussin, Jyrin, monitorimiksaaja Ruususen ja valomies Leinosen (Team JJJL beibe!) fyysisellä ja henkisellä tuella. Tukat märäksi, ylimääräiset paskat pois lahkeista, Punkan Samuli lavalle juontamaan ja sitten lähti!

Uudet kymmenen käskyä -kappaleen alkutahdit lävähtivät intron lämmittelemänä pihalle ja loppukeikka onkin silkkaa usvaa. Yleisöä oli täysi tupa ja lavalla oli helvetin kuuma, oikeasti. Kuumuus yltyi setin loppupuolella sellaisiin asteisiin, että jouduimme pudottamaan lennosta yhden biisin pois ja siirryimme suoraan viimeiseen kappaleeseen. Tämäpä ei täydelle Tapiolalle käynyt päinsä, vaan vaativat perkeleet meiltä vielä encoren! No mikä jottei, vaikka tajunta ei meinannutkaan kestää. Mutta mikäs siinä soittaessa kun yleisö on ilmiliekeissä, vaikkei ole koskaan kuullutkaan biisejä! Meininki oli mahtava! Tapiola otti uudet biisit ja puolen vuoden keikkatauoltaan palanneen pellekvartetin loistavasti vastaan tehden illasta ikimuistoisen. Thank you!

Kuivat vaatteet päälle, kaljulääkettä naamariin ja Lemin VPK:n Antti Junnin kuskaamana kohti Lappeenrannan Night Life ravintolaa, jossa pidettiin uuden levyn ennkkokuuntelut bändin spiikkaamana. Baarissa oli myös tyhjä lava soittimien kera, joten spedeilyltä ei päässyt välttymään kukaan paikalla olevista. Hulirumpsis! Ja uudestaan! No mikä ettei! Illan aikana joutui todistamaan mm. täysin selväpäisen Stam1nan soittavan Stonea ja Mokomaa, sekä Hyyrynen-Velin-Toni Pulkkinen jazzbluesrock improvisaation. Tuli sieltä muitakin ikivihreitä. Hulirumpsis-hommat, hyvät hommat!

Hyvä pelinavaus tälle vuodelle, tätä oli odotettu! Kiitokset Lemin Tapiolan yleisölle, Laurikaisen Eerolle, Lemin VPK:lle & Junnin Antille ja Night Lifelle loistavasta meiningistä! Kassellaa vähä syssymmäl uuestaa!

[link=http://www.sakararecords.com/stam1na/index2.php?page=galleria&subdir=Keikat&file=1147158516]Kuvia keikalta[/link]
[link=http://www.lemi.fi/kunta/vapaa/nuorisotilat/tapiola.html]Lemin Tapiolan nuorisotila[/link]