Ruisrock

Hyrde: Mitä, oliko tämä jo neljäs veto Ruissalon helteisessä todellisuudessa? Missä välissä olimmekaan täällä ehtineet käydä? Miksi en muista edellisestä Paviljonki-lavan vedosta yhtään mitään?

Pexi: Keikki oli kolmas, mitä Ruississa vedeltiin. Oli kyl harvinaisen rento ja hyvä tunnelma teltassa.

Hyrde: Ei, kyllä tämän pitäisi olla neljäs veto. 2005 vejettiin debyyttilevyn biisejä Rantalavalla, vettä satoi aluksi hieman, sitten taas paistoi… olimme festivaalien ensimmäinen esiintyjä. 2006 toimitettiin UKK:n sketsejä Paviljonkilavan paahteessa, koska oli vuoden kuumin keskipäivä lauantaina, klo 14:30. 2007 pyörähettiin sunnuntain toiseksi viimeisinä jälleen Rantalavalla, siitähän saatiin dvd:kin mukaan. Nyt 2008 louhittiin Telttalavan suojissa. Jokaisella kerralla on todettu Ruissalon keitraus ykkösluokkaiseksi.

Kaikka: Jep, kyllä tää oli neljäs veto. Eli debyytistä asti olemme olleet jokaisena kesänä Ruississa. Ja mikäpä siinä, aivan mahtava paikkahan tuo on! Paikalle päästyämme tapasimme aina yhtä hauskat Ruisrockin järkkärit, jotka eivät tunnu tietävän mistään mitään. Mutta eihän sitä aina pysty. Kai niillä on muutakin hommaa, kun neuvoa esiintyjät lavan taakse selkeästi.

Kaikka: Kesäpäivä oli jälleen helvetin kohillaan, oisiko ollut jopa aurinkoisin päivä tänä suvena? Ainakin kuumin jos ei muuta. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta keikkaa oli kerääntynyt katsomaan täysi teltallinen ihmisiä, mahtia! Keikka oli aivan törkeän hyvä! Menee ehdottomasti tämän vuoden top 50 -listalle Stam1nan keikoista!

Kaikka: Tuskasta tuttu pikakalja ja legendaa katsomaan. Kyseessä oli tietenkin At the Gates, jota olin odottanut siitä asti kun heidän keikka Suomessa varmistettiin. Hyvinhän vanhukset vetivät, ei mahda minkään. Tämän jälkeen kerkesimme tutustua alkoholin ihmeelliseen maailmaan hieman perusteellisemmin, ja meikäläinen sai ainakin erittäin hyvät rohkaisut Raised Fistin keikalle.

Kaikka: Raised Fist oli jälleen paras. Loppuilta on historiaa ja merkityksetöntä.

Simerock

Hyrde: Lentokoneissa on se hyvä puoli että toimiessaan ne lentävät suhteellisen nopeasti ja kauas. Epäkunnossa ne eivät lennä yhtään mihinkään, eivätkä lentokoneen sisällä olevat ihmisetkään. Piste.

Aitoo

Hyrde: Tanssilavojen partaveitset oli teroitettava pykälää huolellisemmin, sillä edellisen illan toiminta veti raavaankin puolen Hyyrysestä nöyräksi. Simerockin keikan jälkitunnelmissa oli ollut helppo nöyryyttää itseään Kaken avustuksella. Stonen Emotional Playground -albumin aikoihin jossain varmaan peruuntui toinenkin keikka, sillä J. Joutsenniemeltä hävisi noihin aikoihin puolet tukasta käytännössä kerralla ohueen ilmaan. Ikuisena oppilaana ja apinoinnin SM-tittelillä ryyditettynä oli jatkettava perinnettä… eli tukkaa pois, yön tunteina, kaltevan pinnan huuruissa.

Hyrde: Kakessahan on parasta kalju, joten mistäpä muualtakaan avustajaa hakemaan. Sur rur ja pari fota kännykkäkameralla, seitsemän vuoden työ kusiselle laattalattialle.

Kaikka: Haluan myös itse henkilökohtaisesti ja näin julkisesti kiittää Kakea genitaalialueiden siistimisestä.

Hyrde: Noh, sellaista se. Saavuimme Aitoon Kirkastusjuhlille, jotka olivat järjestyksessään 126. bileet, ainoastaan alkuperäisen, hengellisen juhlan luonne on kuuleman mukaan muuttunut. Edelleen palokunnan marssi kuuluu ohjelmaan. Olin ällikällä lyöty. Los Bastardos Finlandesesin jääkärit hoitivat keikkansa aivan perkeleellisen volyymitason turvin, purimme tavaroita ja ajatuksia jalkaa taputellen. Moikkasimme bändin tyyppejä nopeasti ja kuulimme uusimmat juorut Erkinharjulta. Hurjaa possea.

Kaikka: Siinä oli kyllä Stam1nan ongelmanuoret ihmeissään, kun tuli oikeilta ammattilaisilta vinkkejä elämään. Kumarsimme ja nostimme heille hattua Saksikäsi-Kaken kanssa.

Hyrde: Veto oli perkeleen hyvä, vaikka perinteiseen Stam1na-keikkaan kuuluva pittitoiminta ja vaippoja likaava yleisön huutokuoro jäi hieman vajaaksi. Silti toiminta oli aitoa ja paikallista, ei sieltä salista kukaan poiskaan lähtenyt. Louhimme kuin kylähullut ja salillinen megapossea pisteli isoa kättä yhteen juurikin oikeissa kohdissa. Olimme rock’n’rollin sakeassa ytimessä, matkalla kohti lunastusta kuumaiseman tuolle puolen.

Kaikka: Itselleni aamusta asti nautitut lonkerot meinasivat tehdä pienet källit, mutta hyvinhän se kuitenkin meni. Ensimmäistä kertaa Aitoolla ja toivottavasti ei viimeistä. Yleisö oli erittäin hyvä ja kaikki järjestelyt toimivat paikan päällä yhtä hyvin kuin Kaken partakone! Tänks jyy!