Kesä 2015 3/3: elokuu

La 8.8.  Jurassic Rock, Mikkeli

kp: Tekemisen täyteinen, mutta keikkojen suhteen rauhallisempi kesämme jatkui perinteeksi muodostuneella Jurassicrockin keikalla. Toista vuotta Kenkäveroniemessä paikkaansa pitävä yksi Suomen parhaista festareista tuntuu jo tietyllä tapaa kodilta. Mikkelin Ruhtinas, Faarao ja Muhammed Jukka Holmstedt on onnistunut aina järjestämään parhaat tyypit töihin ja rennon fiiliksen koko festareille.

H: Holmstedtin Jukka on ainutlaatuinen. Ja hyvä puhumaan vaikkapa rajavartialle Kyproksella Kreikan puolelle luvatta kävellessä.

P: Aah, Jurassic, kuin toinen koti. Aah, Jukka, kuin toinen isä. Mikkeli on mukava paikka ja sinne palaa mielellään. Tälläkin kerralla olimme saaneet kunnian esiintyä päälavalla ja saapuessani alueelle Kotiteollisuus aloittikin keikkinsä samoissa puitteissa. Täytyy todeta, että Miitri istuu kyllä hyvin bändiin.

kp: Näkisittepä miten Miitri istuu pöntöllä! Huh huh!

P: Kesällä on yleensä muutakin puuhaa ja muistaakseni en ollut koskenut kitaraan viikkoon tahi muutamaan. Siinä sitä yrittelin lämmitellä kitaran kanssa takahuoneessa eli työmaakopissa, mutta ilma oli kostea ja nihkeä, joka paikassa oli kuuma, vaikka aurinko ei juuri paistanut. Oli jotenkin muutenkin huono olo.

H: Uskomatonta, mutta stagen taka-alueelle oli järjestetty hieroja ja itämaisen harmonian vaalija päivystämään omaan telttaansa. Hieroja!! Tiedättekö miten hienoa on saada manipulointi, elikkäs torso-operointi ennen omaa operettia!? On onni, niin on! No niin, inno no!

kp: Keikka starttasi alkuillasta ja aika pian tuli tajuttua lavalla, että olen soittamassa juuri nyt yhtä elämäni parhaimmista keikoista. En osaa sen paremmin tätä eritellä tai makustella, mutta keikka oli yksinkertaisesti huikean hyvä.

P: Onneksi keikkiin mennessä olo koheni ja sehän meni hienosti, kuten Jurassicissa on totuttu näkemään. Yleisö oli liekeissä jopa siinä määrin, että solisti ja basisti taisivat viettää keikistä suurimman osan yleisön seassa ja anniskelualueella. On ne poikia!

H: Pitäähän sitä piipahtaa myös taatamilla! Yhdeksännen Jurassic-esiintymisen kunniaksi!

kp: Pitissä pyörimisen jälkeen yleensä iskee jano, joten pitihän sitä käydä anniskelualueellakin. I love langattomat laitteet. En muista oliko kyseessä juuri tämä vai joku muu kesän keikka, kun onnistuin lyömään pitissä bassolla päähän – ketäpä muutakaan – kuin yhtyetoveri Anttia. Onneksi henkisiltä ja fyysisiltä vahingoilta vältyttiin. Illalla tuli fiilisteltyä vielä hetken verran Offspringia, jonka Smash-levyn kappaleet nostivat jälleen hymyn huulille.

La 15.8. Dark River Festival, Kotka

kp: Kotka, eli Suomen Eagles! Dark River oli jälleen uusi tuttavuus, joka ainakin miun päässä on nauttinut Karmarockin tapaan rennon, maanläheisen ja hyvällä hengellä järjestetyn pikkufestarin maineesta. Ja juuri sitä meininki tuntui paikan päällä olevan. Yksinkertaista ja kaunista. Todella harmi, ettemme ehtineet nähdä pikkuveljiemme Madredin keikkaa, mutta monet yleisön edustajat sekä järjestäjät kehuivat Madredin keikkaa todella kovaksi. Noh, helppoahan se on, kun on niin helvetin hyvä.

H: Näky Madredin Aaposta makoilemassa lähimaastoon jätetyllä, noin yhdeksänkymmentä vuotta vanhalla ruskestuneella joustinpatjalla, keskellä päivää, syöpyi verkkokalvoilleni iäksi. Oulun Apinat ihmettelivät näkyä samoin höhötyksin. Täten Lappeenrannan ja Oulun ”apinat” yhdistyivät ensimmäistä kertaa. Oivaa porukkaa.

P: Meillä oli suuri visio kesän suhteen, että pyrkisimme tekemään tänä kesänä mahdollisimman paljon festivaaleja, joissa emme oli ikinä soittaneet. Kotkan DRF kuului myös tähän porukkaan. Kuten yleensä, nämä ”pienemmät” festivaalit ovat enemmän tai vähemmän talkoohengessä järjestettyjä ja homma on kovin sympaattista, saa kotiruokaa yms. Ei ollut motkottamista puitteissa ei. Tein ennen keikkiä ex tempore -haastiksen jonkun venäläisen toimittajan kanssa, joka antoi lahjaksi suuri tulostamiaan kuvia miusta. Tämä on aina hieman hämmentävää, mitä mie niillä kuvilla teen?

H: Kehystät seinällesi, tietysti!

P: Muista bändeistä muistan ainakin Entwinen ja Arionin, jotka soittivat molemmat hienot keikit Kotkassa. Meille oli jätetty pääesiintyjän slotti ja homma menikin heti aivan reisille. Miulle vieläkin tuntemattomista syistä lavaa ei saatu valmiiksi ajoissa ja allekirjoittanutkin seisoi lavalla tukka märkänä korvamonitorit päässä lähemmäs puoli tuntia yleisön huudellessa niitä näitä. Noh, keikki saatiin kuitenkin lopulta käyntiin, tosin vähintään puolen tunnin myöhästymisen jälkeen. Tekniset ongelmat unohtuivat nopeasti ja keikistä jäi oikein hyvä maku suuhun. Illalla pääsisin vielä Huurun kyydissä kotiin. Harvinaista herkkua.

kp: Kesän toinen (keikka)katastrofi osui valitettavasti juuri Dark Riveriin meidän pääesiintyjäslotin alle. Bändiin ja järjestäjään liittymättömistä teknisistä syistä johtuen keikkamme ei päässyt alkamaan ajallaan, mutta tällä kertaa ei puhuttu pienestä myöhästymisestä (joka keikkaa odottaessa tuntuu viikolta), vaan keikkamme aloitus myöhästyi melkein puoli tuntia, ja tässä kohtaa se oli todella paha, koska järjestäjän huvilupa alkoi tulla vastaan. Pakko myöntää, että tällä kertaa oli aivan helvetin hankalaa päästä vaadittavaan tunnetilaan, mutta sieltä se kuitenkin tuli. Kärsivälliselle yleisölle kymmenen pistettä papukaijamerkkeineen, kuin myös järjestäjille jotka pysyivät rauhallisina ja joustavina hässäkän keskellä. Kyllä tänne mieluusti tulisi uudestaan!

18-21.8. Lätkä lentää 2015 -sessiot, Astia Studio, Lappeenranta

kp: Alun perin rauhallisimman kesäkuukauden virkaa ajanut elokuu muodostui nopeasti ainakin omalta osaltani kesän kiireisimmäksi, kun keikkojen ja viikon treeniputken lisäksi soppaa tuli hämmentämään nopealla aikataululla mukaan tullut Saipan Lätkä lentää -kannatuslaulun koverointiprojekti. Idea tähän lähti Anal Thunder -yhtyeen Ruokoselta ja iloksemme SaiPan jengi oli innoissaan jo pelkästään meidän kahden yhtyeen yhteistyöstä, eikä innostusta yhtään laskenut, kun kerroimme saavamme pari muutakin paikallista, eli Mokoman, Kotiteollisuuden ja Laineen Kasperin messiin. Joten LPRHC Festin jälkitiloissa Saipan johtajiston kanssa käydyn palaverin seurauksena meikäläinen vietti pari seuraavaa päivää työhuoneessa yrittäen tapailla alkuperäisen version säveliä ja tehden uutta sovitusta biisistä sekä räppiosiota Kassulle. Hauskana yksityiskohtana biisin sovittamiseen liittyy se, että lähes koko kappale tuli sovitettua Jannen kanssa puhelimitse joko teksti- tai ääniviesteillä, eli ideoiden vaihtamista helvetillisellä innolla aamusta iltaan. Ja vielä kun Kassukin kantoi omat ideansa mukaan, niin projektista moudostui heti alkuun todella hauska ja mielenkiintoinen.

H: Kai-Pekan ja Anal Thunderin Ruokosen luotsaama sessio oli alusta alkaen rehellistä ja vaivaanäkevää rakkautta musiikkia kohtaan. Ja tietysti idän lätkäkulttuuria. Harvoin tuollaista yhteishenkeä pääseen todistamaan. Onneksi tämä toteutui!

kp: Sessioista ei sinänsä ole mitään ihmeempää kerrottavaa, mitä ei olisi tullut jo esille musiikkivideossa tai making of -dokkarissa. Äänittäjänä toiminutta Aaltosen Miitriä lainatakseni, ”vilpitön tekemisen ilo” oli todellakin läsnä koko sessioiden ajan. Tällaista ryhmätyötä ei pääse aina kokemaan näin ison artistikattauksen kanssa, puhumattakaan siitä, että mukana on vielä puoli joukkuellista ammattiurheilijoita.

H: Biisistä tuli varmaankin juuri sellainen kuin tarkoitus olikin. Kai-Pekan bassokuviot hurmasivat ensikuulemalta. Kaken rummutus oli säntillistä ja jopa Kasperin rap-osioon sulautuvaa letkeydessään. Itse kitaroin komppeja, huutelin säkeistöjä ja mikä hassuinta, tätä nykyä jokaisen Saipan tekemän kotiareenalla tehdyn maalin yhteydessä kajahtava kertosäe tarjoaa meikämandoliinon liidamaan laulannan. Joka kerta. Ahdistaapa pikkuisen. No, yhden pelin kävin katsomassa kauden alkaessa ja näin täyttymys on saavutettu. Enjoy.

Lätkä lentää 2015 -musiikkivideo.

Making of Lätkä lentää 2015.

24-28.8. Riistamaja-sessiot, Lemi

P: Jälleen kerran oli aika uusien biisien esituotannolle aah, niin luonnon kauniilla Lemin riistamiesten majalla. Tästä on tullut jo traditio ja paikka soveltuu hyvin ympäri vuorokautiseen työhön, koska netti tai puhelin ei toimi. Seuraksi saimme tulevan levyn tuottajan Janne Joutsenniemen, tuon legendaarisen Stone-basistilaulajan, joka tuotti myös meien kolmennen levyn, Rajan. Kokemukset miehestä olivat sen verran hyviä, että kutsu tuotantohommiin kävi toistamiseen.

H: Seitsemännen albumin treenaus alkoi tuntua nivelissä. Eikä riistamaja jäänyt sekään viimeiseksi treenisessioksi sekään… Tätä voi kutsua jo ammattimaiseksi kesän käyttämiseksi.

P: Saavuin paikalle omalla autolla suoraan ulkomaanmatkalta ja ensimäinen päivä menikin täysin sumussa sohvalla nuokkuessa. Seuraavana päivänä alkaisi varsinainen soittotreeni ja homma alkoi pikkuhiljaa nivoutua kasaan.

kp: Pakko sanoa, että rakasta serkkupoikaa kävi jo jossain kohtaa hieman sääliksi. Peksin iloinen hahmo oli kyllä fyysisessä muodossa kanssamme Riistamajalla, mutta miehen mieli oli selkeästi jäänyt Etelän surffirannoille. Ei mennyt aikaakaan, kun soolokitaristi oli taas yhtä lempinimeä rikkaampi, kun Lillibon lanseerattiin Lemin metsissä. Ja äkkiä miekkonen hyppäsi taas elävien kirjoihin ja tykitti yhtenä kurpana. Ja soitti hyvin!

H: Saunaa kuumenneltiin, kappaleita kahlailtiin, elämästä spekuloitiin, täytettyjen eläimien tuijottaessa seinustoilta silmiin. Näin Lemillä ennen, näin nytkin elokuussa 2015.

kp: Edellisistä treenisessioista oli siis ehtinyt vierähtää jo 1,5 kuukautta, joten mieliin palauteltavia nuotteja ja rytmejä oli kilometritolkulla ja myös uusia sovitusideoita oli ehtinyt kummuta aivojemme syövereistä. Oli myös aivan helvetin hienoa saada Janne jo tässä vaiheessa sessioita mukaan esituotantotyöhön. Sessiot sujuivat tehokkaalla vauhdilla ja pääsimme pureutumaan yksityiskohtiin kunnolla ja ajan kanssa. Biisit senku paranee, ai että!

P: Ja Jannella oli paljon ideoita biiseihin, kaikki testattiin ja parhaat pidettiin. Kappaleet heräsivät vähitellen henkiin.

La 29.8. Lutakko Liekeissä, Jyväskylä

P: Niinhän se tämäkin festivaalikesä saatiin päätökseen ja Lutakko vaikutti oivalle paikalle kesän ja koko vuoden viimeiselle keikille. Bändiseuraksi saimme mm. ihanat Lapkon pojat. Harmiksi he eivät jääneet illanviettoseuraksi.

H: Lutakko, we love you. Liekeissä oli järjestetty rakennuksen pihapiiriin kahdelle lavalle. Saapuessa alue käyskentelytti useita satoja skate punk -tyylin, sekä metal kid -jaoston edustajia. Myös Savo Slayer -ryhmittymä, plus tietysti Midlife Mayhem -kopla liikehtivät paikalla.

kp: Ilta tuoksui juhlalle jo lähdöstä asti. Edellisenä päivänä loppunut treenisessio uusien biisien kanssa huipentui Anal Thunderin keikkaan Lappeenrannassa ja tänään olisi vuorossa ei pelkästään kesän tai vuoden viimeinen keikka, vaan viimeinen keikka ihan helvetin pitkään aikaan, koska keikan jälkeen alkaisi toistaiseksi pisin keikkataukomme.

H: Jep. Sittemmin julkistettu suunnitelma Sakara Tour 2016:sta tarkoitti todellakin pitkää esiintymistaukoa, yli puolta vuotta hiljaisuutta. Ajatus oli hurja, sillä tulevan levyn äänitysstudio häämötti lähitulevaisuudessa ja koko vuosi oli paiskottu kesäarkea myöten kovaa duunia. Tietättehän: työhaalarit ovat kurassa ja suolassa, mutta ripustat ne äkkiä narikkaan, itse menet suihkuun ja huomaat kaipaavasi takaisin pellolle… mielellään heti!

kp: Matka meinasi mennä ihan hulirumpsis-osastolle, mutta maltoimme miltei mielemme. Jyväskylässä meitä vastassa oli puolet porukastamme sekä myös maailman paras Ipi Unborn Generation ja FM2000 -yhtyeistä. Ipi piti istuttaa välittömästi bussiin kuuntelemaan uusia ja vanhoja vitsejä. En muista nauroiko kukaan.

H: Join keikkan valmistavan oluen serkkuni Hiehon seurassa olutteltassa. Tunnelma oli läpileikkaavan riehakas. Sisällä mylvi biisoni. Illan mittaan ihmettelin takahuoneistossa käyskenteleviä amerikkalaisia ja ulkolaisia muusikoita, joista yksi, naispuoleinen, kantoi vessajonotuksenkin aikana mukanaan kuulema ”paikallisesta liikenteenjakajasta löydettyä” viherkasvin lehteä, jonkinlaista saniaista. Jätin tarkemmat kyselyt vähemmälle: vasta myöhemmin sain tietää kyseessä olleen Jex Thothin Jex Thoth, laulaja ja arvatenkin wicca. Noh!

P: Keikki oli hyvä ja haikea fiilis kipusi väkisinkin puseroon. Nauti nyt tästä kun vielä voit, sanoin isselleni. Ja miehän nautin. Nautin myös bileistä Jyväskylän yössä ihan aamuun asti. Olihan siinä karaoket koko porukan ja vähän muidenkin kesken ja jatkot kattoterdellä. Oli sauna ja joku lainasi Ray-baneja aamuauringossa. Jos elämän voi elää näin, niin mie elän. Pakko kiittää kaikkia teitä ihania, jotka näitte meiet tänä vuonna. Te teitte niistä keikoista niin hyviä kuin ne olivat! Ensi vuonna homma jatkuu uuden levyn merkeissä. Moi!

kp: Keikki oli mahtava, jopa niin mahtava etten pystynyt pitämään kaikkea mahtavuutta sisälläni, vaan toimitin nopean mahtavuuden tyhjennyksen suun kautta lavan taakse välittömästi keikan jälkeen. Haluan kiittää myös kaikkia meidän keikoille tänäkin vuonna saapuneita ihmisiä, meidän tekniikkaa ja kaikkia yhteistyökumppaneitamme. Ensi vuonna lähtee!

H: Keikaus oli upea. Haikea, mattinykäsmäinen rentous saavutti aivot ja intensiivinen esiintyminen sai päätöksensä. Koko vuoden osalta. Rankaisimme elimistöjämme vielä hallitulla kaaoksella paikallisessa karaoke-keitaassa, jossa olikin paikalla ns. kaikki. Jotkut jatkoivat vielä myöhempäänkin aamua. Haluan kiittää kaikkia tämän vuoden keikkailijoista, oli jälleen ikimuistoinen 365-päiväinen. Muistakaa: ei ole merkittävää tuliko ensin kana vai muna, se oli joka tapauksessa kananmuna.