Teppo "Kake" Velin

H: Viikonlopun työmatkojen etäisyydet eivät päätäni huimanneet. Sekä Imatra, että lauantain Mikkeli ovat noin 130 kilometrin toimintasäteessä kotipihassa katsoen. Lastenleikkiä, my friends. Kuin hakkaisi norppaa kuivalla maalla. Lähtö Imatran Cosmos-baariin oli siis hengeltään Piipahdus takapihalla. Vaan eksyisikö takapihastolle yhtyeen lisäksi yleisöäkin…? Venäläisturismin viimeaikaisista merkeistä päätellen liikenneruuhkaan tuskin tarvitsi ainakaan varautua. Harasoo, daa daa!

P: Imatra, tuo lähipitäjä, jossa jo demoaikoina soitimme muutamia kertoja. Kiinnostaisiko meien juttu vielä ihmisiä?

H: Retorisia kysymyksiä senkun viuhuu! Ja vieläpä sisällöiltään identtisiä!

kp: Kerrassaan huikeaa raportointia, kerrassaan huikeaa! Meikäläinen saapui uunituoreena lappeenrantalaisena paikan päälle junalla ja taksilla noin viitisen tuntia muita jätkiä myöhässä. Luulisi, että olisin ollut ensimmäisten joukossa, mutta ei. Miun ja Imatran magnetismi vaikuttaa selkeästi poistovoimaiselta. Mutta se ei haitannut, vaan tulin paikalle juuri soundcheckin loppuvaiheilla, otin basson käteen, töräytimme Tsunamin ja se oli siinä. Tunsin hetken ajan itseni ammattilaiseksi.

"Bingo!"

H: Cosmoksen katutason grillistä löytyi maittava ape. Tulisia pikkukananjalkoja korissa. Kuka lie repinyt ne tipuilta torsosta irti. Vaatii vahvan gripin ja kananjalkaa nopeammat liikkeet! Imin lihat pikkuruisten lintuluiden ympäriltä, pyyhin saastaisen suuni dollaritukkuun, mutta säästelin kahvinjuonnissa: kahvi polttaa vatsaa, on kokeiltava vähentää rajusti. Yksi, kaksi kuppia mustaa aamulla riittäköön. Siispä soodavettä käkättimeen ja soundcheckiin!

kp: Salatieteisiin syventynyt Nussbaum Jauhiainen vei osan joukosta maanalaisia käytäviä pitkin naapurissa sijaitsevaan pizzeriaan, jossa teknikot nauttivat herkullisesta rasvasta. Tuvan puolella oli jo joitain tuttuja, kuten vanha kunnon Pulkkinen. Piilouduimme kuitenkin kevään hulppeimman bäkkärin suojiin katsomaan telkkarista korkeakulttuuria. Peksi taisi rämpytellä Kaken kanssa uutta biisiaihota. Haiskahti Panteralta, punkkikompilta ja pitiltä!

H: Takahuoneistossa vallitsi seesteisen rento ilmapiiri. Telsussa jyräsi Nuija ja tosinuija, se alkuperäinen. Jim on niin helvetin hauska jätkä. Eikä se toinen, Jussi Hyyrysen näköinen keke ollut menettänyt voimiaan hänkään: legendaarinen laksatiivikohtaus rikkinäisessä vessassa herutti iloa. Tuntia ennen keikkaa rutiinit päälle. Tarkoittaa mustia pitkiä sortseja, reikäisiä maihareita, mustaa hihatonta t-paitaa, kahta vyötä, monitoripakkia perssiissä ja korvaletkua seljässä.

kp: Muuttohässäkän keskellä oli suhteellisen haastavaa saada aivot keikkaviikonlopun tunnelmaan ja keskittyä siihen, minkä vuoksi olemme tulleet tänään Imatralle. Mutta se maaginen, noin tuntia ennen tapahtuva vaatteidenvaihtorituaali karistaa lähes poikkeuksetta arjen pois ajatuksista ja jännitys ja keikkalataus alkaa pikkuhiljaa kiiriä päästä varpaisiin. Time to rock niin perkeleesti!

H: Cosmoksen lavalla pääsee lähikontaktiin yleisön kanssa. Ja tätähän jää kaipaamaan aina isoilla kesälavoilla: että pärskyvä hiki ei ole vain sitä omaa. Stereokuvassa Kai-Pekan tuulimylly rajoitti pienintäkään liikettä oikealle – Olkkosen giganttinen haba vasemmalle. Pärskeet. Eturivissä tungettiin keikan aikana kännykkäkameraa kirjaimellisesti silmille. Porukkaa istui salin laidoilla baaritiskeillä ja tupakkakopistakin kuikuiltiin Lemin seppojen hötkyilyä. Show oli intiimi, energinen, vaan jollakin tapaa ihan täyteen lentomoodiin en keikan aikana täysin päässyt.

P: Kulla, ihmistä riitti, mutta jotenkin oma fiilis jäi puolitiehen. Porukka kuitenkin näytti pitävän meistä, joten annoimme soida. Keikin jälkeen saunaan, joka oli jo hieman jäähtynyt, mutta kelpasi. Nopea suihku alle ja paitatiskille postailemaan. Noh, onneksi paikalla oli tuttuja ja juttua riitti. Tämäkin oli meille uusi keikkipaikka ja ilta jäi komiasti plussan puolelle. Ehkäpä näemme uudestaan, Osmo.

E: Taisi henkilökunta muistella, että ennakkomyynti oli aivan ennätyslukemissa, joten ei Myyntimies-Mynttinen ollut haistellut väärin tätäkään uutta kokemusta. Itse taas olin hieman ennakkoluuloisesti ounastellut, että imatralainen yleisö olisi pilkun alla ennätysmäisessä kännissä, mutta olin väärässä! Paitatiskillä ja tupakkakopissa jutustelevat imatralaiset olivat leppoisassa humalassa, kovinkin skarppeja ja kohteliaita. Siitäs sain.

kp: Ehdottomasti erittäin positiivinen uusi kokemus keikkarintamalla – taas kerran. Tänne tulee mieluusti uudestaan!

H: Crew’n ja bändin jäsenet löysivät Lappeenrannasta soveliaan kotimajoituksen, joten hotellihäsläys jäi välistä. Luzifer käänsi aamun tunteina kokkansa kohti lounasta. Taakse jäivät niin koski, Valtionhotelli, Rosson Antsku kuin Kiisselin Pete.

Kake "Teppo" Velin