Matka Sotkamoon on alkanut!

P: Heräsin Tampereen hotellista liian aikaisin ja lähdin kohti toria, jossa meien oli tarkoitus kokoontua ja lähteä bussille. Lämmintä oli. Maastouduin läheiseen puistoon odottamaan taistelutovereita. Sieltä he sitten yksitellen saapuivatkin, toinen toistaan pirteämpinä ja hyvin levänneinä. Matka Sotkamoon sai alkaa ja kyllä se kestikin. Lämmintä oli. Tie oli suora ja edessä. Liivimies ja vauva elivät rock’n roll-unelmaa.

H: The Bass Brothers ovat kyllä nivoutuneet vaarallisen kauniisti yhteen. Jätkät näyttävät, kuulostavat, haisevat ja moshaavat identtisesti.

E: ”Hermaphroditic blob”, kuvattiin erästä parisuhdetta televisiossa. Sama oivaltava ilmaisu tavoittaa myös sen, mistä Kangskissa ja Hanasmäessä on kyse.

kp: Joskus pitää kuunnella itseään ja mennä fiiliksen mukaan. Niin se vain fisupullo tyhjeni matkan aikana ja saimme perustettua Oh Shitin hiippakunnan. Miun ja Pyryn lisäksi siihen taisi liittyä Goddess ov Löööv. Sellaisia juttuja. Jossain vaiheessa iltapäivää huomasin istuvani yksin tölkki kädessä ja hikoilin kuin sika. Surullisen klovnin oli aika mennä päikkäreille.

P: Vihdoin perillä ja tunnelma oli aivan hyvä. Vuokatin hotellin eteen asfaltille kyhätty festivaali oli mukavan kokoinen sympaattinen tapahtuma. Mukana oli myös hyviä bändejä: Viikate, Battle Beast ja Lost Society. Monet teistä varmaan arvaavatkin, että tulemme loistavasti toimeen Lost Soossi-pojattarien kanssa. Pinkin lippiksenkin antoivat, kiitos!

H: The Lost Boys. Lostarit. Loosesterit. Lollot. LOL-pojat.

Viikate-ukkoja ja Huurunen maailman huipulla.

P: Henkilökohtaisesti Tammerfestin keikki ei ollut mikään jättipotti, joten Sotkamossa oli kana(njalka) kynittävänä. Keikki olikin todella paljon parempi, saimmehan kunniatehtävän lopettaa perjantai-illan. Keikistä jäi ainakin mieleen rinne-aiheinen hetkenlaulu.

H: Pekka tarkoittaa ajankohtaisesti improvisoitua Rinne-slovaria… Mistähän näitä tulee. Mutta kun Kakkula laskee keikan loppupäässä minkätahansa-kompin käyntiin, on luovan ongelmanratkaisun oltava vireessä & toimintavalmiina. Onneksi juuri julkaistun tutkimuksen mukaan 0.7-promillen humalatilassa ihmisen luova ongelmanratkaisukyky on parhaimmillaan. Emilin kiippariständin juurella on tapana ollut seisottaa Maggyar-valkoviiniä. Se on näin tieteellisesti, taiteellisesti ja eritoten JÄRKEVÄSTI perusteltu osa Stam1nan rock’n roll -kokemusta!

kp: Keikka oli helvetin hauska ja taisi olla samalla vuoden pisin esiintyminen. Ennen keikan alkua setissä komeili muistaakseni vaatimattomat 18 kappaletta, joista sitten soitimme kaikki. Tunti ja reilu 25 minuuttia. Huhhuh!

P: Hotellin saunaosasto tarjosi mahtavat puitteet jatkoille, mutta saunan jälkeen väsymys voitti. Onneksi on noita nuoria poikia viiksekkäitä, jotka jaksavat bailata läpi yön.

H: Seiskaan meni. Arvatkaa, kuka pakotti! Sammy. Paha jätkä. On lippaa, on skate-varustetta, on sormia ja viiksiä… Sekä lupaavalta vaikuttava kiinnostus Maggyar-valkoviiniin.

Viikon toinen basistikuva.