P: Lähde Lappeenrantaan – humppa siellä soi! Tämä fraasi päässäni kuljin mieluisan junamatkan tuonne tuttuun kesäkaupunkiin. Junassa tulivat ainakin valo-Tuomas, basso-Kaikka ja monitori-Teemu. Otimme tilataksin alle ja suuntasimme Levykauppa Ä:ään jo traditioksi muodostuneeseen nimmarisessioon.
kp: Sitä ennen ehdin käymään monnari-Temen kanssa veyllä! Lupasin itselleni, ettei tämä vety jä viikonlopun ainoaksi… Torilta sitten Levykauppa Äxän ihmeelliseen maailmaan. Siis siihen maailmaan, jossa salakavalat menninkäiset lyövät tennismailoilla leimoja kuparista valettuihin pakaroihin. Maailma tajunnan tuolla puolen. Laskeuduin köydellä Oleksille ja jo kolmannen mehuhuikan jälkeen piisami saartoi posteljoonin.
P: Paikalla oli kourallinen nuoria ja heidän vanhempiaan, kahvia ja pullaa. Kiitokset Jannelle ja Annille! Mukaan kaupasta tarttui Deftonesin uusin ja hieman vanhempi For The Imperiumin lätty – kovaa kamaa molemmat!
E: Tungin väkisin pullapitkoa nuoren naisen suuhun, kun Kake piti naisen päästä kiinni. Tunne sisälläni oli… hämmentävä.
kp: Tilannetta oli myös hämmentävää seurata. Mitäköhän sekin tyttö mietti kaupasta poistuessaan? Noh, ehkä parempi ettei näitä mieti liikaa. Aikaa soundcheckiin oli vielä runsaasti, joten päätimme siirtyä Apina-baariin koko porukan voimin. Ei tullut yllätyksenä, että samasta baarista löytyi muun muassa Madred-yhtyeen edustaja. Kutsuimme pojat illan keikalle. Ne samat Pojat, jotka heiluttivat sapeleitaan lakeuksilla kuutamon syleillessä mansikkaa. Mansikka, joka puhkeaa kosteaan kukkaan. ”Sir, on jo aika”, totesi Blackwell oven raossa.
P: Tsekki alle ja hyvää ruokaa kupuun. Oli aika käydä miettimään illan peliliikkeitä. Pojat olivat aiemmin viikolla heittäneet idean Saipan pelipaitoihin sonnustautumisesta tälle keikille Saipan akuutin tilanteen vuoksi, mutta urpona ihmisenä olin jättänyt oman paitani kotiin. Siinä sitten Kake paikallisena ryhtyi metsästämään uupuvia paitoja illaksi. Lopputulos oli hieno: taisi olla itse Saipan toimitusjohtaja, joka hommasi kaikille uudet paidat illaksi! Hienoa toimintaa, kiitos! Niin, siis Emilhän Tappara-miehenä oli tietenkin poissa tästä kuviosta.
kp: Jep. Kiitos vielä kerran jälkikäteen Saipan toimitusjohtaja Riku Kallioniemelle, joka kävi ihan itse hakemassa pelipaidat varastosta meidän käyttöön. Nostamme hatut ja kypärät korkealle ilmaan!
E: Ruoka on muuten Ilonassa hyvää. Se tulee siitä Ilonan viereistä raflasta, jota voi suositella. Samat virret vuodesta toiseen, mutta ruualla kun on iso merkitys illan onnistumiseen, Ilona paikkaa tässä ja henkilökunnassa sen minkä menettävät bäkkärikopin koruttomuudessa.
kp: Ilonassa ei ole tarvinnut pettyä mihinkään koskaan. Kaikki toimii mainiosti, ja olipa jääkaappiin ilmestynyt vielä paikan puolesta yksi ylimääräinen Makkis-pullo, joten hippien oli hyvä olla. Tarkoitus oli lähteä hotellille oikaisemaan, mutta jostain syystä en malttanut pysyä viittä minuuttia kauempaa aloillani, joten takaisin keikkapaikalle keikkaa venaamaan. Matka läpi Wingorin metsän ei ollut helpoimmasta päästä – olihan jo pitkälti yli puolen päivän. Sameisin saappain katsastin ympäristöäni, joka vielä hetki sitten näyttäytyi vailla kauheuksia. Nyt ne perkeleet olivat kaikkialla. ”Thomas!”, huusin kuin hullu, mutta edes kaiku ei vastannut. En voi hukata timanttia.
E: Varsin kuumottavaa joutua tamperelaisena Antin spiikkivitsailun kohteeksi Ilonassa SaiPan välierämenestyksen aikoihin – joskin odotetusti. Olin hetken huolissani siitä kuinka selviän tilanteesta, jossa pitäisi vetää SaiPan paita päälle yhteiskuvaa varten. Tai en niinkään siitä, vaan sitä seuraavasta tilanteesta, jossa kävelisin tässä kahden joukkueen kaupungissa seuraavan kerran kuvan nähneiden ihmisten keskuuteen. Harmi silti, että SaiPalle ei mitalia tullut.
kp: Keikka taisi startata ihan ajallaan, minkä jälkeen vanha kunnon totuus Ilonasta tuli taas esiin: muistaakseni jo toisen biisin kohdalla keikkavaatteet olivat hiestä aivan läpimärät, eli tukala tunteroinen oli tulossa. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut. Jengi bailasi, lauloi ja pittasi hienosti mukana ja encoren Saipa-asuissa esiintyminen ja Lätkä lentää -kappaleen versiointi ilmiselvästi kelpasi yleisölle. Ilonan keikasta jäi erittäin hyvä mieli!
P: Keikki oli mainio ja kuuma, kuten aiemmatkin Ilona-vedot. Ainoa miinus tuli suihkujen puutteesta, mutta se ei menoa haitannut karaoke-kopissa, jossa Madredin pojattaret jälleen näyttivät vanhemmilleen kuinka bailata.
E: Daivaus viinapullomereen ei kuulostanut hyvältä aivan kopin ulkopuolelta.
kp: Tämän jälkeen oli aika siirtyä veylle…
KOMMENTOI