Kouvolan kovikset valmiina seikkailuun!

P: Järjestin itseni junalla Kouvolaan ja matka sujui rattoisasti muistaakseni uutta Alice in Chainsia kuunnellessa. Tämä bändi teki kyllä vahvan paluun joitakin vuosia sitten ja nämä pari uutta levyä kolisee miulle ihan yhtä hyvin kuin bändin vanhemmat klassikkolevyt. Mie tykkään! Juna-asemalla ensimmäinen kommentti taisi olla, että ”Pekka, sie oot laihtunut”. Tällä elämäntrytmillä väite voi pitää paikkansa. Täytyy skarpata noitten ruoka-aikojen kanssa. Tallasimme porukalla Medialouhoksen päämajalle, josta bussi nappasi retkueen kyytiin.

Tohtori Velinin rohto.

kp: Järjestin itseni pöntölle laskemaan vettä perseestä perjantain kunniaksi. Koko viikon mahassa oli ollut death metallinen tunnelma, mutta ei mitään ihmeempää. Oliko kyseessä pöpö, vai elimistön kosto eilen tehdystä chiliruoasta? Sitä emme ehkä koskaan saa tietää. Mutta matkaan oli lähdettävä ja pelkoa kylvettävä kollegoiden joukossa. Muhah!

H: Pöpö. Vesimaha on ollut meillä muillakin ajankohtaiskulttuuria. Vesipuhveli posliinikaupassa.

P: Vanhalan Markus on Kotkan mukavin kitarasankari. Kotkaan saavuttua söin itseni täyteen ja lähdin moikkaamaan Markusta, joka toipui jenkkirundin jetlagista. Kahvittelun lomassa tehtiin uusia maailmanvalloitussuunnitelmia, puhuttiin kitaroista ja käytiin kuulumiset läpi.

kp: Mie lähin moikkaamaan Hyyrysen Lassen kanssa Seurahuoneen sänkyjä ja vahingossa nukahdin tunniksi. Hätä ei ollut onneksi minkään näköinen, koska meidän tekniikallakaan ei ollut hätä salin puolella. Ehdimmekö jopa tehdä settilistan soundcheckissä ennen kuin ääntä tuli pihalle? En muista. Amarillon lava on joka tapauksessa vittumaisen ahdas, mutta hienosti siitä selvittiin.

Manboobs4Ever

P: Tsekki sujui ongelmitta ja alkoi joka iltainen keikin odotusaika.

H: Stam1nan soundcheckit ovat alkaneet venyä koko illan kestäväksi istunnoksi. Joku teknikoista käy välillä lavalla, toinen sanoo toiselle jotakin, tupakkitauko, pari ääntä, sitten kahville, sitten lava tyhjänä vartin ja etupäässä laitetaan piuhaa uudelleen digitiskiin. Onneksi pääsimme lopulta karkuun, sänkyhommiin!

kp: Emma-gaala tuli telkkarista. Soittivat vielä Heikko ehkää suorassa lähetyksessä. Silminnähden puolestani iloinen Huuru riemuitsi mahdollisia teosto-tulojani 10 sekunnin pätkän soittamisesta. Jos se rekisteröitiin johonkin, lupaan tarjota koko kolmella eurolla Antille jätskin kesäkuussa 2015!

H: Hyvä, Kai-Pekka!

kp: Yllättäen jouduimme myöhäistämään alunperin klo 23.30 sovittua soittoaikaa. Hanttula oli napakka ja ilmoitti ehdottomaksi takarajaksi keskiyön. Hyvin tehty! Hieman ennen puolta yötä stereoista alkoi soida tuttua äänimaisemaa, jota rumpalimme Kakkulapio on kuvaillut huumemusiikiksi. Jännitys alkoi nousta, ja tälläkin kertaa suurin osa jännityksestä oli aitoa keikkajännitystä, eikä esimerkiksi jännitystä siitä, miten keho reagoi vatkaamiseen. Mahaan ei koskenut, joten luottavaisin mielin ilman vaippoja lavalle!

P: Keikki oli varmasti parhaimpia Kotkan keikkejä tälle bändille ja Amarilloonkin saatiin kuuleman mukaan kerrankin menoa ja meininkiä.

Viisi minuuttia ennen keikkaa.

H: Eihän näissä Kotkan pojissa ja tytättärissä ollut muuta kuin iloittelun riemua! Maittava, intiimi, lentoisa tunnelma. Ihmisiä parvella, ihmisiä tanssilattialla. Emma-Gaalasta johtuen välispiikkimateriaali lasketteli melkoisesti trendikkäästi Cheekin mollaamisen ympärillä. Sen tein, mutta yritin tehdä sen hauskasti. Niin, että kaikki meistä nauraisivat Cheeckille, en vain minä.

kp: Keikka oli hyvä, vaikka tunnelma lavalla oli ahdistavan ahdas. Kotkan poijjaat ilman siipii olivat hyvin messissä ja pienehkö pitin poikanen pyöri pitkin keikkaa Amarillon discolattialla. Ehkä se suurin energia jäi purkautumatta tilan puutteen ja heikon olon vuoksi, mutta keikasta jäi joka tapauksessa hyvä maku!

P: Keikin jälkeen perinteiset paitatiskimorjenstukset ja suuntasin samassa rakennuksessa sijaitsevaan hotellihuoneeseen. Eikös mitä, Markushan se siinä tuli vastaan ja otimme vielä muutamat kalssit. Tappiin astihan se sitten meni, mutta menköön. Kitarasankari totesi vielä, että nykyisestä kitarakaapittomuudestamme huolimatta soundi oli ollut vähintään yhtä hyvä kun aiemmin. Kiitos Kotka!

kp: Keikan jälkeen oksennus ja vissypullon kanssa sänkyyn nukkumaan. Jospa se olisi ollut tämän taudin osalta tässä.

H: Kaadoin oksennusaineksia, eli olutta ja pizzaa vatsaan. Siellä ne pysyivät, tekivät temppunsa, kunnes ruho oli tyytyväisesti lötköllään omassa sängyssä.

Tuomas ja Emil ottavat yhteyden muinaisiin jumaliin.