Kyllä se jostain näkyy!

H: Kuopijossa junailijan pilli soi ikuisesti rautaisena & perkuleellista tritonusta. Jokin ihme viehätys tähän kieroon savolaiskeskukseen on… Rempseää puhetta ja äkkiväärää tunnelmaa. Sinnehän oli lähdettävä keikkabussilla, Henry’siin mökyämään!

kp: Mietin pari päivää ennen reissuun lähtöä, josko olisin kuljetuttanut itseni omatoimisesti junalla Kuopijjoon ihan vain Suomi-Ruotsi -pelin takia, mutta seikkailu jäi suunnitelmaksi. Ja kiitos nykyteknologian saimme seurata tappiota myös keikkabussista käsin. Täytyy muuten mainita tästä meidän uudesta keikkabussista se, että luultavasti ensimmäistä kertaa yhtyeen historiassa meillä on kulkuväline, jossa voi matkan aikana kuunnella musiikkia tai katsoa leffaa ilman korvatulppia tai kuulovaurioita. Bussi on hiljainen kuin Lemin kirkko tiistaina, joten musiikkia voi kuunnella miellyttävällä volumella. Ihanaa!

Henry's pukeutuu valkoiseen.

E: VR:n moittiminen on kovin kulunut juttu, mutta nostetaan erikseen VR-junaverkko. Sillä kun yrität kuule bufferoida Sotshi Areenaa ravintolavaunussa, niin a’vót!

H: Vitutti koko Hot Shotsi, onneksi loppui. Mie puffettiroin mielummin ravintolavaunussa ihan muita juttuja.

kp: Uuden kaluston myötä myös ekojen keikkojen soundcheckit tuppaavat hieman venymään, joten jossain vaiheessa alkoi tulla kiire syömään. Testasin myös piruuttani tänä viikonloppuna keikan soittamista ilman vahvistinta ja kaappia. Päivitetystä säröpurkista lähtee DI-linja ulos, joten pitihän sitä kokeilla. Henkan lava ei ole myöskään isoin maailmassa, joten se on aika mukavata jos lavalta häviää yksi rantasauna pois.

E: Reaaliteetti tuli myös kiipparikiskan kohdalla vastaan. Edessä oli hetki, jota studiossa ei ajatellut pätkääkään: ”kuinkas tämä juttu toteutetaan pienellä lavalla?” Ja niitä lavojahan Suomessa piisaa oli artistin suuruusluokka mikä tahansa.

H: Eikä ollenkaan haittaisi, mikäli tavaramäärästämme edelleen pikemminkin karsiutuisi laitteistoa, kuin hankkisimme sitä lisää. Sen verran hurjalta kompressointiurakalta Luziferin pakkaaminen on näyttänyt.

kp: Onneksi meidän ei tarvitse pakata sitä.

Kolme kaljua kapakassa.

kp: Koikkelehdimme takaisin Henkkaan maha täynnä ruokaa, joka ehtii sulaa tasan tunnin ennen kuin keikka alkaa. Virhe. Pihalla oli vielä hitosti jonoa, ja sisäpuolikin alkoi täyttyä lupaavaa tahtia, eli jännityksen kutkuttava kutina alkoi pikkuhiljaa kihelmöidä kehoa. Kohta lähtee!

E: Quorn-pihvi oli juuri sopivan kokoinen möllikkä sulamaan mahassa tällä aikataululla. Vähän Hartsportia perään ja hikoilemaan!

H: Tuttu Henkan lava allamme jälleen. Ihmistä oli ensivilkaisulla paikalla aivan mukavasti, ei aivan tupa pullullaan, mutta pläskinä kuitennii. Piehtarointi alkoi introlla ja Rautasorkalla. Niskat sanoivat naks, eturivi mylvi yks kaks. Mielessä vilahti ajatus: ”Moneskohan keikkamme tämä Kuopion Henry’sissä oikein onkaan…?” Vastausta oli turha jäädä odottelemaan, sillä pian oli mietiskeltävä vähän äkkiä välipuheenvuorojen aiheita. Tisseihinhän se keskustelu taisi kääntyä, vai oliko se vasta lauantaina…? Tissit ja päivät menevät sekaisin.

E: Aivoissa raksutti uusien biisien kohdalla niin perkuleesti, että lavavalvoja Kangastalokin todennäköisesti huomasi sen ja vaihtoi vesipulloni fisupulloon. Yritys on pitää alkoholin nauttiminen kurissa lavalla, mutta silloin jos alkoholiabsolutisti Jyri rohkaisee, on tartuttava tilaisuuteen. Ja ilohan siitä irtosi. Yötä myöten.

kp: Keikka oli tiukka, porukka helvetin hyvin mukana ja kaikki tuntui muutenkin olevan kunnossa. Ei tässä tämän enempää osaa sanoja tuhlailla, perkeleen hyvä!

H: Kiitos talon työntekijäin, saimme sittenkin suihkuhuoneen käyttöömme (varsinaisiin takahuonesuihkutiloihin oli roudattu jääkaappi, LOL, IMO). Wash, mosh ’n go, perinteisesti piipahtamaan paitatiskille (Kake porukassa myös), Tuomakselle muutama myyntikalja ja ihmisiä morjestelemaan. Muistan keskustelleeni Stam1nan foorumilla pitkään aktiivikäyttäjänä olleen nimimerkkimiehen kanssa. Hän antoi rakentavaa palautetta toiminnastamme, mutta oli ilmiselvästi hermostunut, että mikä reaktioni tulisi olemaan. Kun nyt kerta olimme siis face-to-face, emme tyypillisessä internet-kontaktissa. Mutta sehän on vain rock ’n roll! Paiskasimme tassuja, otimme vielä yhdet ja vasta sitten kiipesimme Puijon torniin huutelemaan muinaisille jumalille kutsuhuutoja ikuisuuksien taa. Kuopion ensimmäinen yö taittui aamuksi!