Hard ride with Jebus.
kp: Uijui, festarit alkaa! Tänä kesänä tosin sillä poikkeuksella, että niitä on huomattavasti vähemmän edellisiin vuosiin verrattuna. Syynä ei suinkaan ole laiskuus tai muu vastaava asia, vaan ihka uusien kappaleiden saattaminen studiokuntoon kesän aikana.
Treenikausi avattiin toden teolla keskellä Lemin metsiä jo viikkoa ennen Saunan keikkaa. Uudet biisit raikasivat kesäkuun ensimmäisestä sunnuntaista ensimmäiseen perjantaihin samalla kun ylikuormittuneet aivonjäänteemme lähettivät savumerkkejä kirkkaan siniselle taivaalle. Saunaa edeltävä lauantai meni melkoisessa transsissa, uudet kappaleet päässä jatkuvasti soiden. Mutta sessiomme oli ennen kaikkea helvetin tehokas ja (hedel)mällinen! Ideat ja raakileet eli biisit ovat kovalevyllä tallessa ja niiden pariin palataan taas myöhemmin kesällä. Sitä ennen muutamat keikat!
Lappeenrannan pataljoonaa hellittiin aamulla puoli seitsemältä startanneella bussilla. Pehmeä lasku lemiläiseen musiikkilukioon. Tai muskariin. Bussi saatiin täyteen lastiin Pakkahuoneen pihalta, josta olikin enää vain Kullimanin luikaus festarialueelle, eli Ratinan stadionille. Olikohan tämä muuten ensimmäinen stadionkeikka tälle yhtyeelle? Jotenkin on semmoinen muistikuva, että olisin ihmetellyt tätä ääneen joskus aiemmin…
Honey, I'm home!
Syynä aikaiseen lähtöön oli soundcheckin mahdollisuus, joka ei ole festivaaleilla itsestään selvyys. Myöhässä paikalle saapuneet Tanskan kollegat pitivät huolen tämän teknisen tapahtuman harvinaisena pysymisestä jättäen meille ennen porttien avautumista ruhtinaalliset 15 minuuttia. Noh, onneksi meillä on edelleen Suomen paras tekniikka: anna heille 15 minuuttia, ja he tekevät sen viidessä! Ja näin meille jäi myös loistavasti aikaa kasata spektaakkelimaisia lavasteitamme (suomeksi sanottuna puhalsimme rantaleluihin ilmaa). Siellä sitä sitten puhkuttiin ja pahkuttiin sekä hätisteltiin tanskalaisia joulukinkkuja pois talosta.
Pukuhuoneessa vellonut melkoisen väsynyt tunnelma alkoi pikkuhiljaa muuttua pirteämmäksi sovitellessamme keikka-asuja. Kaislahameet, uimasortsit, leit sun muut erotiikkavarusteet löysivät nopeasti omistajansa ja näytimme jälleen kaikelta muulta paitsi uskottavalta rockbändiltä. Ja taisimme saada myös jollekin ne speedot päähän. Settilista oli ”vain” tunnin mittainen, mutta silti oli pieni pelko persiissä miten läskit jaksaa parin kuukauden tauon jälkeen…
Stam1na 2013
Kello oli tuota pikaa varttia vaille kolme, joten treenisessioissa nauhoitetut reggaet soimaan ja lauteille kullimaan! Jengiä oli kerääntynyt ihan hyvin aikaisesta ajankohdasta huolimatta, mutta ainahan sitä saisi olla enemmän. Muutaman kappaleen jälkeen nuoriso ravisteli unihiekkoja simmuistaan pittiä apuna käyttäen, mutta Tampere ei tällä kertaa syttynyt ilmiliekkeihin. Rohkenimme soittaa myös yhden ihkauuden biisin! Rautasorkka sai Tampereella maailman ensisoittonsa, minkä jälkeen olo oli melko huojentunut. Kappale on tuottanut kuluneen treeniviikon aikana rytmikikkoineen useita hikipisaroita, mutta nyt keikalla se sujui ihan hyvin. ”Ihan hyvä” oli myös välitön palaute yleisöstä, mikä on parasta palautetta, mitä taiteilijalle voi antaa. Tässä vaiheessa fiilis uuden esittämisestä jäi sen verran hyväksi, että uskallamme mahdollisesti kokeilla uutta matskua myös myöhemmin kesällä.
Keikan jälkeen oli sellaista juoksua, ettei meinannut ehtiä lipittämään edes lonkeroa. Keikalta suht suoraan meet & greetiin, sieltä taas pikaset sapuskat ja sitten punomaan juonia levy-yhtiön ja ohjelmatoimiston edustajien kera. Keskittyminen asiapuheisiin alkoi olla aika haastavaa, mutta selvisimme kuin Kake juhannuksen jälkeen. Hommat näyttävät tässä vaiheessa ihan hyvältä, ja sisäinen liekki palaa kirkkaana kuin Luficerin paska! Olemme tulessa.
Ja yhtäkkiä tajusin jo olevani bussissa matkalla kotiin. Aivan hyvä aloitus kesälle!
Satan?
