Lillit on lillitetty. Kuvassa viinapullo ja mies, jotka kumpikaan eivät vanhene kuin viini.

kp: Kello soi keskellä yötä, eli noin 8.45. Soundcheck olisi tänään jo klo 12, siksi näin järjettömän aikainen lähtö lähellä olevaan kaupunkiin. Suoraa tykitystä Tampereelle yhdellä kusitauolla ja miljoonalla röökillä. Matkalla Jyri ja Peksi yrittävät opettaa miulle nuotteja ja jotain helvetin terssejä ja lerssejä. Kiitos 0.23 sekunnin keskittymiskykyni, en muista opeista enää yhdn midn. Meillä on ollut muuten yllättävän musiikkipainotteisia keskusteluja, ja ylipäänsä keskusteluja tämän kevään aikana bussissa. Se saattaa johtua siitä, että ihmiset ovat paremmalla tuulella verrattuna säilykepurkkimaiseen vanhaan kunnon Gay-bussiin. Tai sitten ikä alkaa painaa. En tiedä.

Noh, oli miten oli, ehdimme Tampereelle minuutilleen ajoissa, like always, joten päätimme ajan kuluksi jättää tekniikan työntämään laatikoita, Kännimänin nukkumaan bussiin pakkaseen ja lähdimme lounastaamaan vastapäiseen Edun herkkukeitaaseen. Olemme hehkuttaneet kyseistä paikkaa aiemminkin, ja aion hehkuttaa sitä nytkin: voi paska, että voi olla hyvää safkaa. Nälkä lähti kuukaudeksi.

Joku sanoi aamulla "kännimän, kännimän, kännimän"...

Tämän päivän erikoisuutena oli se, että keikkamme tultaisiin taltioimaan videokameroille. Paikan päällä olikin hyvä läjä Akun tehtaan henkilökuntaa kameroineen, nostureineen ja autoineen. Tätä taltiointia oli itse asiassa spekuloitu ja myös jännitetty kevään aikana laittoman paljon (onhan näitä perkele ennenkin tehty), joten päätin tähän kaikkeen vittuuntuneena sekä Saikkosen rohkaisemana vetää niin kuin mitään taltiointia ei olisikaan. Eli niin kuin homma pitäisikin hoitaa. Jos ei soitto tai laulu mene nappiin koko ajan siinä melskaamisen ohella, niin sitten ei mene. Yhyy, yhyy, yhyy.

Tsekin jälkeen olisi ollut jälleen mahdollisuus ruokailuun, mutta Herkkukeidas oli tarjonnut tälle anorektikolle ruoat monen päivän ajaksi, joten seuraava askel oli sauna. Ja sitä ennen bäkkärin jääkaappi, josta löytyi jotain lonkeron korviketta mukaan. A’vot. Sauna oli ahdas, mutta tällä kertaa päällä. Holiday Innin hulppeat saunatilat tarjosivat myös tupakkiparvekkeen ja porealtaan. Kyllä nyt kelpasi. Aijai.

Kaiken tämän aktiviteetin ohessa kello oli livennyt jo lähemmäksi Rytmihäiriön aloitusaikaa, joten sain lähteä melko suoraan saunan lauteilta takaisin Pakkikselle. Pidän ainakin itse enemmän tällaisesta ajankäytöstä, jos vaihtoehtona on hotellin sängyssä makaaminen ja paskojen tv-sarjojen tuijottaminen. Siellä vain väsähtää, ei saa kuitenkaan nukuttua, ja jos saa nukuttua, niin sitten on ennen keikkaa ihan lukossa. Surmacorea aivoihin ja menoksi!

Rytmihäiriö veti vielä paremmin kuin eilen! Uuden biisin sanat taisivat mennä jota kuinkin ”olen sekoillut, olen dokaillut, olen rukoillut ja homoillut”. Otsikkona tälle runoudelle taisi olla ”Olen kännissä”. Eihän näillä spekseillä voi mennä metsään. Ehdin myös käydä tsekkaamassa Nerve Endiä Rytmiksen jälkeen parin kappaleen verran, ensi kertaa elämässäni. Bändi tuntui toimivan livenä aivan helvetin hienosti, koska tukat pyörivät ja soitto oli erittäin tiukkaa ja tarkkaa. Ja olihan se Terminator-laina aivan helvetin hyvä juttu. Hyvä!

Mokoman saama vastaanotto alkoi jännittää. Jengi oli aivan tulessa pappojen rässätessä menemään, joten mielessä ehti jo käydä osittain tyhjentynyt halli meidän vedon aikana tai täysin väsähtänyt yleisö neljän bändin rääkin jälkeen. Välihuomiona täytyy olla muuten aivan liekeissä Hyrkälän rumputulituksesta, vitti ku oli siistiä. Toisena välihuomiona täytyy ottaa esiin se, että myös Mokoman veto meni filmille, mutta jätkät vetivät ainakin omien havointojeni mukaan ihan erilaisen setin kuin edellisenä iltana. Näin se pitää hoitaa.

Juontaja-Kalle, laulaja-Jarkko ja Kännimän-Kännimän-Kännimän.

Tulihan se omakin vuoro sieltä. Ennen keikkaa jännitti ihan helvetisti, mutta hyvällä tavalla. Myös Kake kirmaili pitkin bäkkärin seiniä kuin pieni kissanpentu, joten ilmassa oli sähköä! Loputtomalta tuntunut, mutta kuitenkin niin nopeasti ohi lipunut (soittokamojen lavalle) vaihto ja aika saivat viimein peräänsä Kaarle Viikatteen, joka oli eilisen tavoin illan isäntänä.

Setti alkoi intron jälkeen Pisteellä. Aloitamme biisin aina ”silmälaserilla”, eli Kake ei laske biisiä käyntiin, vaan aloitamme hänen käsiensä mukaan. Kakku myös muistaakseni lyö biisin kaksi ensimmäistä iskua eri käsillä, eli oikea ensin ja vasen perään, mutta tänään jännitys ja energia purkautui palavana raivona Kaken silmissä, kun mies paiskoi biisin käyntiin molempia käsiä yhtä aikaa käyttäen. Näiden kahden iskun energia välittyi saman tien koko lavalle ja tiesin saman tien, että nyt tulee hyvä keikka. Tämä kappale on varmaan tylsää luettavaa, mutta halusin valoittaa, miten joskus todella pienet asiat tai poikkeamat rutiinissa saattavat tehdä valtavan vaikutuksen. Tällä kertaa poikkeamaksi rutiinissa riitti Kaken aloitus.

Ja aivan helvetin hienosti se keikka myös jatkui. Tampere päihitti edellisillan Helsingin pitin koossa ja kestossa, vaikka väsymys varmasti painoi yleisöä pitkän illan myötä. Koko keikka oli aikamoista euforiaa, joten näin jälkikäteen kirjoitettuna en osaa ottaa esille mitään muita yksityiskohtia. Helvetin hyvä tunnelma ja ainakin omalla kohdalla yksi kevään parhaimmista keikoista. Meinasin ottaa ja daivata setin lopussa yleisöön, mutta turva-aita oli sen verran kaukana, että pitää kysyä Evilän Tommilta pari vinkkiä ennen kuin uskallan tehdä moisen stuntin Pakkiksella.

Synttärijuhlat jatkuivat Klubin puolella, ja kuulopuheiden mukaan myös hotellissa. Hyvä! Helvetin hieno viikonloppu ja vielä kerran lämpimät onnittelut Sakara Recordsille heidän menestyksekkäästä 10-vuotisesta urastaan!

Sakara Records - 10 vuotta kyhnytystä!