H: Ahaa! Löysimme viimeinkin Suomen Harjavallan. Ensimmäistä kertaa suuntasimme kaupunkiin, jonka Herra Ylppö nosti Suomen kartalle.
Kaikki oli mustavalkoista ja hidastettua. Juuri kuten musiikkivideoissa. Kaikki olivat kaljuja, hopeisin korvakoruin ja sormuksin varustautuneita. Kaikki ylistivät kuningas alkoholia. Kaikki lauloivat yössä matalalla äänellä romantiikasta, ihmissuhteista ja videovuokraamon tytöistä. Kyllä, tämän täytyi olla Harjavalta! Suomen musta smaragdi! Kaikkien parturikampaamoiden nimet olivat Heidi, mopoautot liukuivat rinkiä ja pizzaravintolan uuni toimi hidastettuna. Emme nähneet villihevosia, sillä ne olivat taatusti mustia, kuin yö itse.
Taakse oli nyt jätetty siis Omnium Gatherumin parittelukeikat, olimme jälleen yksin. Onneksi aurinko loimotti täydeltä pallolta suoraan keikkabussin sisuksiin ja ankarat yöpakkaset olivat jäähdyttäneet dösän olutherkut lähestulkoon vastustamattoman huurteisiksi. Usea lasipullo oli räjähtänyt. Elimme vaarallisesti! Päivästä tulisi leppoisan laiska, saavuimme jo kahdelta hotelliravintolan tiluksille könyämään. Keikka alkaisi vasta yhdeltä yöllä. Eli käytännössä sunnuntain puolella. Meillä oli siis kokonainen päivä aikaa riemuita Harjavallan antimista.
Eikä mitään mainittavaa tapahtunut koko päivänä.
Siispä ryhdyimme viimeinkin äänityspuuhiin: tallentelimme Emilin teknisellä tuella Jyri ”Technique Suprima” Kangastalon kanssa Kebab Danger -intron kuntoon. Eihän siihen mennyt näemä kuin 19 keikkaa, ennen varsinaisen alkunauhan ryhdikästä valmistamista… Joka sekin tehtiin tänään 11.3. vasta KUNNOLLA valmiiksi, eli nauhoitettiin uudelleen miun olohuoneessa. Mutta paistimestarien superherkkua pitikin odotuttaa, nyt Sakara Tourilla tulee soimaan huolella sanoitettu & sävelletty kulttuurintuote. Niin. Siis, folkinstrumenttien äänittelyn, leppoisan saunomisen ja television The Ring -kauhun jälkeen oli jälleen aika teippailla Olkkosen selkään leukoplastia, tehdä aurinkotervehdyksiä & venytyksiä, laittaa mäkkä turaksi ja huudattaa porukka keikkakuntoon: ”hhhiiiiiiooooOOOO!”
Harjavallan Yötehdas oli aikamoinen keikka. Paikalla oli arviolta 250 lipun maksanutta, kaikki ilmiselvästi umpijurrissa. Tiivistunnelmaisella lavalla olikin jo Kaikan pedaalilaudan päälle kaadettu tuopillinen ilolientä, ennen ensimmäistäkään soitettua nuottia. Vetinen startti! Tänään oli ensimmäinen kerta, kun kitaristi Hyyrynen soitti keikkansa täysin ilman kitarakaappia. Tekniikka oli hoitanut skebaräkkiin maailman ihmeellisimmän Palmerin, joka nappasi signaalin suoraan Peavey-nupista. Mitä sitä turhia kaappeja roudailla lauteille, saundi oli vitusti parempi ja kuten ymmärrämme, ei kaappimikityksestä johtuvia äänivuotoja ollut yhtään desibeliä. On siinä etupään Pappa ollut varmasti liekeissä.
Riehuimme ja illakoimme totuttuun tapaan. Sananen lihasta heti kärkeen. Kaken flunssamainen letkeys takasi iisit tempolukemat ja rennon rytmipoljennon. Olkkosen hihaton supersankaripaita työnsi ulos miehen habat, elikkäs tykit niin näkyvästi, että niille huudeltiin biisin väleissä. Me huutelimme takaisin, lähinnä keskittyen Herra Ylpöön, mutta myös sivuten puheissamme A.W. Yrjänän ja Toni Wirtasen tekemisiä & olemisia. Mitäkö heistä? Jätetään salaperäisyyden varjoon.
A’vot! Lotkotin valkoviiniä pitkin keikkaa siinämäärin, että alkoi kananjalka pehmetä. Loppukeikasta taisi koko porukka olla melko pehmyttä poikaa. Emil hoiti järkipuheet, jälleen kerran. Äkkiä encoret omituisine improvisoituine jamitteluineen hoitoon ja takaisin saunaan. Piipahdus totutusti paitatiskille ennen sulkemisaikaa tuotti tulosta: tervehtelimme paikallisia ja räpsittiin kuvia. Muutama nyrkkitappelukin todistettiin. Viiteen saakka kesti seikkailumme ja höhöttelymme Harjavallan hotellissa, kunnes pimeni lopullisesti.
Ja kuten Facebook-ryhmäämme seuraavat muistelevatkin, oli seuraavan päivän nauruterapia-annos valmiina, teipattuna hotelliasiakkaiden yhteiskäytössä olevan jääkaapin oveen. Se oli Jaffa-mies. Ja sen loppupäivän ajan Harjavalta puhutti ihmisiä ympäri Suomen.