Kännimän lepää.
E: Jossain määrin oli tarkoitus herätä Mikkelistä ilman krapulaa, koska Hämeenlinnan keikka oli (festareita lukuunottamatta) aikaisin ikinä – kello 19. Vikaan meni.
Allekirjoittaneen mielestä Suomen tylsin tie on reitti Lappeenranta-Tampere. Siirtyessämme Mikkelistä Hämeenlinnaan saimme nauttia reitistä hyvän siivun. Tarkoitus oli päästä Tuuloksen Nesteelle asti ennen pysähtymistä syömään, mutta Jussin eturauhanen ei odotetusti jaksanut sinne asti, joten pidimme pikaisen breikin jo Hollolan jälkeen.
Kännimän matkustaa.
Verkatehdas yllätti, kun viimein pääsimme paikalle. Sen vieressä oli unelmieni talo pienen kukkulan päällä – talo jossa olisi voinut kuvitella asuvan Scissorhandsin Eetun tai Addamsin perheen. Talo johti keskusteluun Burtonin elokuvista ja sitä myöten Kännimänin syntyyn. Älä sano miehen nimeä kolmea kertaa. Oikeasti. Älä sano.
Verkatehdas itsessään oli aivan upea pytinki. Helppo roudaus, mahtava lava ja erinomainen tekniikkakattaus. Erityisesti valot olivat aivan mainiot ja Tuomas saikin majailla aivan eristyksissä meistä, lasin takana, useamman metrin korkeudessa. Bäkkäri, ruoka, palvelu ja soittoaika olivat myös luokkaa A1. Hitusen tuli mieleen reissu Apocalyptican kanssa vuonna 2007. Yleisöä sen sijaan voisi kommentoida hieman neutraalimmin. Ehkä osittain soittoajan vuoksi yleisö ei ollut heittäytyvin mahdollinen, ainakaan jos vertaa muutaman viikon takaiseen Kuopion alaikäiskeikkaan (jollainen Hämeenlinnakin oli). Tuijottivat meitä kuin hattivatit konsanaan. Yritimme toimittaa parhaamme mukaan: pisaraankaan alkoholia ei koskettu ja stand uppiinkin panostettiin. Antti ampaisi pittiin rohkaisemaan ihmisiä, mutta Kake teki vuoden hauskimman killerin jättämällä biisin kesken juuri kun Hyyrynen oli Ampiaisen kanssa valmiina keskellä mylläkkää. No, Kaken startattua biisi Antti sai sitten täyslaidallisen kyynerpäätä joltakulta. Niin ja sai mies Ampiaisenkin rikki, vaikka se on käytännössä osoittaunut Fukushiman kestäväksi kapineeksi. Kyllä meillä hauskaa oli.
Suunta oli tänä iltana kotiin keikan jälkeen, hotellisekoilua ei ollut luvassa. Teknikot kasasivat jo roippeita rivakasti, kun itse suuntasin reppu selässä kohti Tampereen junaa ja Flesh Roxonin levynjulkkarikeikkaa. What a lovely evening all in all.
Where is the Kännimän?
