Turusta löytyi tuttuja.
kp: Kello soi kymmeneltä. Viereisessä sängyssä köhii Mehu-Echmed, eli Mekka kuumepäissään ja päässä jyskyttää ajatus ”noniin, kohta lähdetään kotiin”… EI! Tänään onkin vielä toinen keikka Turussa ja sen lisäksi melkoinen puuhapäivä tiedossa. Varattiin alkuviikosta lauantain täytteeksi Karting-ajelut Turku Kartingista, jonne olisi tarkoitus lähteä kolmen hujakoilla. Vaihtoehtoina on jäädä sänkyyn nukkumaan univelkoja pois tai lähteä aamiaiselle, jonka jälkeen en varmasti saa enää unta. Nälkä vei voiton ja liityimme Kuume-Ahmedin kanssa Kaken ja Peksin seuraan aamupuurolle.
Aamutoimien jälkeen puhelimessa soittoääntä huudattaa päivän erikoisvieras, Petteri Halonen Eläkeläiset-yhtyeestä. Törmäsimme aivan sattumalta edellisenä iltana Klubin ulkopuolella ja kun tulin maininneeksi autourheilusuunnitelmistamme ja yhdestä vapaasta paikasta, oli kanttori saman tien messissä. Tasan kello 12 herrasmies soitti ja tiedusteli päivän aikataulua. Äkkiä huomasimme aikaa olevan runsaasti ennen lähtemistä kartingin maailmaan, joten lupauduin hakemaan miehen hotellin vieressä sijaitsevasta Daily News -ravintolasta. En uskaltanut lähteä yksin, joten kampesin ylös huoneestamme ja lähdin etsimään rock’n’roll -ikoni Hyyrystä mukaan tuopposelle. Hyyrysen viinan- ja homeenhajuisesta huoneesta löytyi maestron lisäksi Turun vakiovieras Tero, 3 kebabrullaa, 2 pizzaa ja lähes loppuun kaluttu Stolichnaya-puteli. Kebab Danger! Hahmot oli helppo puhua mukaan.
Autourheilun ytimessä!
Perillä Turku Kartingissa oli suurta urheilujuhlan tuntua. Ennakkosuosikiksi itsensä nimennyt Halonen loisti itsevarmuutta samalla kun meidän oma, 97% moottorinosista rakennettu ja dieselillä käyvä Kake tarkkaili lauman ulkopuolista haastajaa kulisseista. Itse tyydyin kitarateknikko Kangastalon kanssa jäämään varikkkobeibeiksi, koska olemme molemmat fyysisesti suht vajavaisia suorittamaan ranteet repivää kaahaamista.
Tasaisen lämmittelyajon jälkeen kartingin suuri finaali sai alkaa. Vierailevan tallin Halonen ajoi heti kättelyssä ohi aikaajoissa kärkiajan ajaneesta Kakesta, joten suuri draama alkoi heti lähdön jälkeen. Kake hiillosti Halosen persettä kuin kiimainen koira, mutta ohituspaikat olivat niin kovin rajallisia. Yleisö, eli minä ja Jyri kannustimme omiamme kuin Suomi – Ruotsi -lätkäpelissä konsanaan, mutta voitto näytti lipuvan silti vierailevalle tallille. Näin ei voi käydä – kyseessä on bändin maine! Onneksi myös Kake tajusi tämän ja aivan viimeisten kierrosten aikana hän rokotti Halosta ajovirheestä ja ohitti tämän ryöhkeästi siirtyen kisan johtoon. Ruutulippu heilui voiton merkiksi Kakelle ja Stam1na-yhtyeelle jättäen Eläkeläisen nuolemaan näppejään. Lopuksi vielä perinteiset pokaalit ja kuohareiden suihkuttelut palkintopalleilta, minkä jälkeen väsyneet, mutta onnelliset kuskit pääsivät siirtymään hotellille syömis-, uinti- ja saunaporukoihin. A’vot!
Soundcheckissa oli hyvin aikaa treenata läpi niitä kappaleita, jotka loistivat poissaolollaan edellisen illan setissä. Tämän jälkeen oli taas aika syödä ruokaa, morjestella Lappeenrannan punkkareita, jotka esiintyvät keskikerroksessa sekä seurata loistavan lämmittelijämme Jaakko & Jay -duon soundcheckia. Luppoaika ennen keikkaa, eli reilu tunti kuluikin sitten näppärästi hotellilla tyhjennellen videokamerasta ”turhia” klippejä pois, jotta illan keikkaa saisi tallennettua filmille riittävästi. Normaalisti olen varautunut tähän toisella muistikortilla, mutta olin lahjakkaasti hävittänyt Poronkusemilla täyden muistikortin, joka onneksi löytyi myöhemmin valo-Tuomaksen hallusta. Because I’m pro.
Joko loppuunmyyty tai kuusi lippua vajaa loppuunmyyty lauantainen Klubi repesi kirjaimellisesti liitoksistaan Stam1nan aloittaessa keikan. Ensimmäinen isku irroitti Klubin katosta akustiikkalevyn ja muutaman biisin jälkeen Klubin turva-aita hajosi. Jos eilinen keikka oli aivan äärettömän tunnelmallinen ja fiilikseltään lämmin, oli tämän illan resepti selkeästi rock’n’roll! Menin aidan kaatumisen aikana hieman lukkoon ja yritin viittoa Antille biisin keskeyttämistä, mutta soitimme kuitenkin kappaleen loppuun eikä kellekään onneksi tainnut käydä mitään.
Loppukeikan ajan jouduimme kehoittamaan yleisöä ottamaan askelia taakse päin, mutta tämä ei tuntunut haittaavan ketään: siellä raikasi Atlantiksen ja Kulli-Ollin yhteislaulut. Helvetin hieno keikka ja mahtava keikkaviikon lopetus. Keikan jälkeen fiilistelimme tähtien asentoja, keikkaa ja meidän toimintaa yleisesti vielä rakkaan tekniikkamme kanssa, minkä jälkeen oli aika käydä tarkistamassa alakerran baarin tarjonta. Turku, 10 pistettä!
Stam1nan shöw 6 - Klubin turva-aita 0.
