Matkalla Maailmankisoihin sisälle Suomeen!
H: Ennen juhannusta näin unen, jossa minua ja Emiliä pahoinpideltiin. Olimme tuolloin etsimässä yhtyeen bussia Vantaan kerrostalolähiössä, kun kaksi mieshenkilöä tuli paikalle lippalakeissaan ja tribalitatuoinneissaan, lyöden minua nyrkillä kasvoihin ja sanoen: ”Kiitos Halla-Ahosta!”. Mitä tämä uni merkitsee?
P: Himokselle oli käytävä, tällä kertaa junalla Lahteen, josta bussi oli meidät noutava. Seuranain miulla oli Hyyrysen akan pojan lisäksi tuotanto-Häkkinen, jonka kissanpentu-kuosiset shortsit eivät jättäneet ketään kylmäksi.
kp: Oraakkeli-Kaken mukaan Antin uni merkitsee sateista syksyä. Onneksi juhannurin aaton aatto ei ollut sateinen, vaan mollukka loimotti taivaalta ihan täysillä! Olimme reilusti etuajassa vielä noin 15 kilometriä ennen Himosta, mutta juhannurliikenne jumautti meidät tien laitaan. Onneksi ehdimme silti soundcheckaamaan oikein hyvin.
E: Toisin kuin sisarorkesterimme Mokoma, jonka tekniikka kasas kamat 20 minuutissa bussin pysähtymisestä. Himoksen ois ehkä pitänyt informoida siltatietöistä etukäteen artisteja…
kp: Aiempien vuosien mukaisesti backstaagi oli katettu viimeistä silausta myöten kuntoon ja herkkuperseille riitti nesteytystä. Jääkaapista löytyi muun muassa Jussille nimetty oma Gatorade-pullo! Kattauksen lisäksi mökistä löytyi sauna, joka lyötiin päälle ennen lavalle lähtöä, mutta emme varautuneet vanhaan kunnon ”termostaatti nollilla” -kikkaan, eli kylmä sauna odotti meitä tulevaisuudessa…
P: Vedimme myös peräkammarissa ”treenit” harjoitteluvahvistimien kera, koska olemme niin pro. Keikki meni hyvin, vaikka yleisö oli selvästikin selvin päin vielä tuossa vaiheessa ja tunnelma iisi.
E: Miulla on kyllä ikävä siun iRigiä, Pekka. Niitä kuutiokomootteja ei kyllä tarvittu enää toista.
kp: Jep, ihanan rentouttavaa ennen keikkaa, kun kovaääniset vinkuu bäkkärillä. Ehkä miekin tuon oman… Mutta keikka taisi sujua kohtalaisen hyvin. Yksi mainittava asia keikan loppupuolelta on se, kun sain lasia alaselkään. Hetken luulin lavalle lentäneen juhannuspullon, mutta nopeasti tarkistettuna se osoittautuikin räjähtäneeksi valon lasiksi. Karhun kämmenen kokoiset tulikuumat sirpaleet polttivat reiät lavan kokolattiamattoon. Onneksi sirpaleet eivät tulleet halareihin sisään tai lentäneet 30 cm toisenlaisessa kaaressa osuen miuta päähän. Siinä oli hyvät mahdollisuudet, että Juhannur 2012 olisi vietetty sairaalan palovammaosastolla tai kylmäkaapissa…
P: Kaikan viimeinen kesä..
E: Mut joo, muuten keikka meni hyvin. Perussketseillä.
kp: Keikan jälkeen kävimme hauskuuttamassa radioaaltoja suuripulillamme ja pääsimme kuin pääsimmekin nauttimaan Kotiteollisuus-yhtyeen shöw:stä. Tampereen kuuma ja sykkivä punatiilien kyllästämä yöelämä kuitenkin kutsui meitä kovaan ääneen, joten siirtymä kohti Pakkahuonetta sai alkaa.
H: Meininki alkoi maistua makialle. Menomatkalla oli paljon nähtävää ja koettavaa!
Stam1nan tekniikka bailaa - aina.
kp: Kylmä sauna korvaantui myöhemmin illalla kaljoineen ja vihtoineen Tampereen Klubin kuumalla saunalla, jonka Tero oli meille ystävällisesti järjestänyt. Kyllä kelpasi! Tuotantovastaavamme johdolla Tampereen Klubin tanssilattia suorastaan suli niveltaiteesta! Nämä ovat todelliset juhlat, joista oli oikein nastaa lähteä ensimmäisenä nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen valomerkkiä…
P: Myö muut jäimme tutkimaan lillin syvintä olemusta ja se oli hyvä.
Siellä se Lilli-Olkkonen on!
