Istuessani legendaarisessa junassa Kouvolasta Tampereelle junan perältä kuului korkea kirku-ääni, jota seurasi äidillinen komennnus: ”Lopeta tuo kirkuminen, se on tyttöjen juttuja”. Kyynel vierähti poskelleni.

Tampere, työväenkaupunki, punaiset tiilitalot, savupiiput, Tammer-joki. Sirkusväkemme kaarsi minibussilla kohti legendaarista Yo-taloa hilpeissä tunnelmissa, sillä edessä oli klovniseurue Stam1nan ensimmäinen keikka Tampereen keikalla. Lisäksi, Kaken aamuinen visiitti Suosikin toimitukseen poiki varsin muikeita muistelmia, olihan mies tavannut ehkä maailman kuuluisimpia ihmisiä sekä legendaarisen Kristiina Komulaisen.

Soundicheckissä showhuoneisto osoittautui ehkä maailman legendaarisimmaksi ääniympäristöksi, kaikki kuulivat kaiken ja olivat iloisia, toisiaan syleillen. Kai-Pekka ”Professori” Kangasmäen bassosoundikin alkoi taipua halutunoloiseksi traktor-/kivipora-/moottorilouhoottoriksi. Yksi ratkaisevimpia tekijöitä mahtavaan bassosoundiin oli ekvalisoinnin lisäksi se, että Professori laittoi vihdoikin kitarapluginsa pohjaan asti. ”Olen legenda ja nero!”, tokaisi Professori jälkikäteen.

Hyvää saliääntä todisti myös Tuomo ”Lasse” Saikkonen, jonka jättimäinen olemus peitti yhtyeen alleen. Juostessamme karkuun hirviötä osuimme ehkä maailman parhaimpaan ruokapaikkaan Tiiliskiveen: valitettavasti hirviö haistoi liha-ateriamme kauas ja vaati eteensä omankin pihvin. Kyynelissä söimme päivällisen ja painuimme odottelemaan illan vetoa.

Purityn loisteliaan, legendaarisen lämppäyksen jälkeen olikin aika kastella hiukset, purra keikkapaidoista hihat mäkeen, laittaa Professorille kestomällit hiuksiin ja käydä hätäasioilla (ruoassa oli taatusti laktoosipitoisia ainesosia! Olikohan se lehmän pihvi?). Team JJ eli miksaaja-Jusbaum ja roudari/yleisnero Jyri hoitivat lavan kyllä senverta komiaan starbailukuntoon, ettei väsyneen ja märän pelleryhmämme sopinut sanoa moitetta.

Kummalliseksihan meno oli jälleen äitynyt, sillä torstai-iltaiseen bilemestaan oli pakkautunut likipitäen 200 ihmistä huutaen, kiljuen ja riehuen, todistamaan Stamppojen yhtä parhaista show-vedoista ever.

Yksityiskohtia ja ranskalaisia muistoja reissusta:

– Kerrankin koko bändin mielestä yksi loistavimmista vedoista!
– …paitsi ettei Hyrdeä omituisesti jännittänyt yhtään.
– Proffa hikoili mitä hikoili, Jyri tuli ja kuivasi liinalla. Proffa liikuttui kovin!
– Salin huudattamisen polyrytminen taidonnäyte: päällekkäiset ”JA-LO-VII-NA-PU-TE-LI” ja ”TAM-PE-RE” ja helvetin lujaa.
– Teräsbetoni-wannabeet lavan oikeassa laidassa!
– Ehkä ensimmäinen bassolinjoja kehuskeleva tyttöfanittaja!
– Levy-yhtiön sikojen myhäilyä, plugien irtoamisia, legendaarisimmat monitoroinnit, insane crowd within the pit etc.