kp: Torstai Tavastialla med Unborn Generation från Jyväspieksämäkijäppiläkylä. Ei paha. Meikäläinen yritti käydä vielä omaksumassa laulamisen saloja itseeni ennen keikkiä, mistä oli kyllä hyötyä, mutta suurin ongelma tässä on treenin puute.
H: Treenin puutteeseen aion vedota myös myöhästyttyäni bändin soundcheckistä. Vaikka miten tulin taksilla suoraan Helsinki-Vantaalta rock’n rollin sääntökirjan mukaisesti! TAVASTIA PALAMAAAAAN!
kp: Jätkät olivat roudanneet kamat sisään jo hyvissä ajoin neljän jälkeen, mutta silti tsekkimme alkoi vasta seiskan kieppeillä. Hiljaa hyvä tulee, sanoi Jusbaum, kun iPhonesta loppui akku.
E: Ja tsekki oli muutenkin vähän tavallisesta poikkeava. Meille oli buukattu erikoinen videohaastis ennen keikkaa. Sen yhteyteen oli nimittäin integroitu mahdollisuus luovuttaa 50-vuotissyntymäpäivälahja Michael Monroelle. Mike on supersankari – siis todellinen, ei kuten me Pakkolaskun fiktiivisessä kertomuksessa – ja siksi vain yksi lahja oli passeli.
H: Mike on Suomen kovin rokkari! Punkkari!
kp: Tavastialla on myös hyvä meininki keikka-aikojen suhteen. UG aloitti tiukan pieksemisensä jo kello 21 ja meikäiset kympin kieppeillä heti siihen perään. Porukkaa oli aika mukavasti viettämässä torstai-iltaa jo UG:n aikana, joten pelko tyhjälle salille soittamisesta hävisi pois.
H: Tiedossa oli, että salissa tulisi olemaan ainakin keikkamyyjämme Raaka-Arska, levy-yhtiön Saikkonen, Mariska ja Toppisen Eikka. Vähäks jänskätti!
kp: Omalta kohdaltani keikka ei ollut mikään ässäsuoritus, mutta ilmeisesti muu bändi oli tyytyväinen vetoon. Pian keikan jälkeen Tavastian legendaarinen takahuone täytyi legendaarisesti miljoonalla ihmisellä, joten tanssijalka rupesi hakkaamaan kiihkeää rytmiä ja kuulin jo kuppiloiden kutsun.
P: Miusta tämä oli meien paras veto Tavastialla ikinä! Keikin jälkeen morjesteltiin Niemisen Jarkon kanssa bäkkärillä ja napsittiin kaverikuvia,ukkohan paljastui melkoiseksi metallidiggariksi.
E: Paikalla oli perinteiseen tyyliin KAIKKI, halusi sitä tai ei. Kukakohan on ensimmäistä kertaa päivitellyt Tavastian takahuoneessa sen taipumusta täyttyä vieraista melkein ennen kuin kaikki esiintyjät ovat poistuneet lavalta?
H: Tavastian takahuone on suomalaisen rock-todellisuuden Stonehenge. Me olemme vain vähäpätöisiä druideja auringon kärvennyksessä… Satumaahan ja äkkiä!
E: Seurasin hieman sivummalta, kun työtoverit – huomattavasti yhtyettä laveammassa mielessä – valloittivat karaoken, jonka nimeä en muista. Yksi puuttui joukosta. Poistuin ulos soittamaan puhelun ja neuvoin kuinka bassotaiteilijan tulisi hortoilla Helsingin katuja päästäkseen paikalle. Sisälle asti, aina portsarinkin ohi. Kaikki koossa. Vielä uloskin jouduttuamme.