- Mehun hetki Kouvolassa vei heti Rytmikattiin. Vanhat juopot, vanhat tavat.
H: Emil Lähteenmäki vei miut Kouvolaan ja käski heti Rytmikattiin kaljoille. Sitten Emil kertoi elämästään. Pyörrytti.
kp: Emilin elämä ei tunnu olevan tylsää. Emil on miun sankari.
H: Emil on oletettavasti sankari 90:lle prosentille suomalaisista viiksekkäistä teini-ikäisistä kosketinsoittajista. Kuten siulle, Kai-Pekka.
E: Hmm… voisko joku suomalainen, viiksekäs, teini-ikäinen kosketinsoittaja ladata itsestään kuvan johonkin internetin kuvapalveluun? Näkisin mielelläni onko moista olemassa (Kai-Pekkaa ei lasketa.)
P: Tulin Velinin Juniorin kanssa junalla Kotkaan. Matka tuntui ikuisuudelta ja konnari ei tiennyt, mihin juna oli menossa. Nice. Olin kuitenkin liekeissä ensimmäisestä Amarillo-keikastamme ikinä!
E: Ellei lasketa kahden vuoden takaista Kai-Pekan keikkaa Amarillossa, jolloin mies esitti Raptorin tuotantoa tanssilattialla.
H: Mieki paloin kirkaana innosta. Kotkassa söin lääkärin määräämiä lääkkeitä kuin irkkareita ja suihkutin nokkaan sumua kuin huumeveikko. Olin ilmeisesti melkoisessa pilvessä soundcheckin aikoihin…!
- Kotkan Amarillon takahuoneteksteissä rikotaan tekijänoikeuksia! Vähän niinkoin Inferno-baariketjun vessoissa aikoinaan!
kp: Soundcheckin aikoihin oli kova nälkä. Ehdin katsoa ennen tsekkiä pari jaksoa South Parkia, minkä jälkeen ehdittiin tapella bäkkärillä hyvä tovi Stam1nan biisilistoista ja keikkoja varten treenatuista biiseistä. Sämpylääkin kerkesi tulla takahuoneeseen, eikä tsekki ollut vieläkään ehtinyt alkaa. Onko meidän tekniikan jätkistä tullut vanhoja? Siis muistakin, kuin Jussista, joka karkaa keikoille Etelä-Karjalan esihistoriallisesta museosta aina viikonloppuisin. Pikatsekki vitutuspäissään ja äkkiä syömään. Soittoaika oli keskiviikkoillaksi aika rankka, eli klo 24, joten odotukset väen paljoudesta eivät olleet kovin kummoiset.
E: Jussista tulikin mieleen Gatorade ja raideri, joka oli hyvin hoidettu. Ja sitten kun siitä uupui aikuisviihdelehti talon puolesta, niin ystävällinen, naispuoleinen henkilökunnan edustaja haki moisen ilmeisesti omista kokoelmistaan. Vuh!
H: Kotkan Amarillon lava oli leveä ja kapea, korkea ja matala. Siellä oli tolppaa ja tasoa, monenmoista hässäkkää. Esiintymisemme aikana oli puhetta Kotkan kasinotaloudesta, huumekaupoista, anaaliseksin alati vaanivista vaaratekijöistä merimiesten kanssa, Kouvolan ja Haminan kilpailukyvyistä Kotkan kanssa ja kuuluistasta kotkalaisesta kosketinsoittajasta… jonka nimeä en nyt jostain kumman syystä muista alkuunkaan.
kp: Näillä pienillä lavoilla tulee tosi huono omatunto vedellä keikkaa. Siellä kun ei oikeasti mahdu kunnolla liikkumaan, niin riehuminen jää aika vähäiseksi, ja vaihtoehdoksi jää vain patsastella, seisoa suht paikoillaan ja pyörittää päätä kuin mikäkin 80-luvun pöhöttynyt ja huonokuntoinen viikinkimetallisti konsanaan. Mutta yleisö oli positiivinen yllätys: jumalauta, keskiviikkoilta, ja viissiin 350 myytyä lippua! Hyvä Kotka!
E: Ilmeisesti poikkeuksellisen menevä ilta keskiviikoksi, sanottiin. Hienoa!
P: Lava oli tosi pieni: jos liikuin eteenpäin, seisoin pedalboardin päällä, Emil tökki ständeineen selkään ja Hyrde viuhtoi ESP-viikatettaan oikealla. I need more room! Get a room! Whoot!? Kuitenkin keikki oli ihan jees ja Kaikan käskyttämä yleisön kääntyminen miksaajaa kohti ja huutamiseen yllyttäminen näytti hassulta. Loppuilta menikin Vanhalan Markuksen kanssa kitarapornosta jauhaen. Hieno mies.
H: Iltalääkkeet lettureiästä sisuskaluille. Glunks. Nam. Niitä. Ja nukkumaan. Mutta vaikka tämä oli ensimmäinen neljästä perättäisestä keikasta, ei se estänyt työryhmämme viiniasiantuntijoita tekemästä tarkkaa kenttäanalyysiaan.
kp: Illan viini / tussi / fisu / perse / Kotka-tutkimuksen olisi voinut jättää myös tekemättä…
Taide- ja tiedeasiantuntija Kai-Pekka Kangasmäen empiiriset kenttätutkimukset liuottimien parissaeivät tuottaneet vesiperää! Hitler käytti SITTENKIN alkoholia!
