Sarjassamme Mihin kaikkeen sitä voi keikkapalkkionsa työntää.
Kaikkitietävä Kertoja: Elettiin helmikuuta, Suomen lumirikasta ja kauniisti valkeahkoa maisemaa halkoi Valkoinen Gay-kiituri. Sen raudoin vahvistettujen kylkipanssareiden sisällä teki matkaansa Taistelijain ryhmä, tuo Pyöreän naaman veljeskunta. Keihäät, kilvet ja mörssärit pakattuina he matkasivat St. Mickhelsin linnoituskaupungista kohti itäisten hur… hunnien ja läntisten sivarihom… valloittajakansojen kahtiajakaman valtakunnan pääkaupunkia. Gay-kiituri ärähti. Se sylki mustaa savua ja katkua. Sisätiloissa Ritarikunta sylki mustaa savua ja katkua hanureistaan. Oli laskeutuva yö.
H: Mikkelissä vedettiin lämmöt, nyt lähdetiin vetämään Kaapelitehtaalle sauna päälle. Kaksi haastattelua Pekan kanssa, tunnin nimmarisessio Sakara Recordsin tiskillä, treenihetki Apocalyptican Pertun kanssa bäkkärillä (joka tuli vetämään sellosettiä muutamiin encore-biiseihin), kiltti päälle, ei mitään alle ja lauteille KABOOM! Siinä päivän urhotyö.
P: Oliko se siun ensikosketus selloon, kun teit introa?
H: Oli. Pertun jättiviuluun tuli koskettua viimeksi vissiin Saksassa 2007. Nyt pääsin kosettamaan uudelleen. Introhan se siitä syntyi. Nyt ollaan otettu vähän sellainen linja, että joka keikalle tehdään oma intro… Siis yksilöllinen, usein Seppo-äänellä äristy tervetuliaiskorina. Mikä sen parempaa kuin soitella selloa ja öristä että ”vedetään nuottaa, työnnetään nuottaa, Stam1nan keikalle helvettiin”.
P: Ihan vitun vaikee oli soittaa uudet biisit kaikki putkeen, kun oli käsi paskana. Kipulääkkeellä ja Voltareenilla.
E: Sehän oli Stam1nan historian pisin keikka.
(yhtyeen jäsenet miettivät, mistä kohti uusia kotisivuja löytyy uudet keikkaraportit)
E: Eihän niitä (näitä) ole vielä julkaistu…
Monitorimies Velin: Ai niin joo.
E: Ai vittu että sattuu.
Kaikkititetävä Kertoja: Pyöreän Hanurin Ritarikunta sitoi nahkahaarniskansa tiukalle ja syöksyi hyökkäykseen kepakot ojossa ja pahat mielessä. Tuhannen pään vihollislauma, mustapukuinen Yön Kansa vaelsi linnakkeen saleja päättömästi kaatuillen. Tappamaan! Päät katkesivat, hurme roiskui, suolet lyhenivät. Viisi battlebeastia itäisen susialueen synkimmiltä soilta nosteli koipiaan verihyhmässä, josta tarkkaavaisin todistaja havaitsi bändipaitojen kirjavan typografisen kakofonian. Mayhem tuli lihaksi, Carcass haisi! Tappo oli julmettua! Heil Satan, The Lord of Hell!
Hyyrysen Antti?
H: Vittu ku keikka meni nappiin. Olen edelleen tulessa ja tulen palaamaan illan muisteloihin uudelleen ja uudelleen, kuin itsensä Alzhemerin mummo konsanaan. Leivon pullaa ja näen taikinaista vatkausunta Helsingin Kaapelitehtaasta, tuosta Helvetin esikartanosta, jossa Magia & Mahti vielä syrjäyttävät tosimaailman lainalaisuudet.
KP: Fleshgod Apocalypse oli vitun kova.
H: Mainittavaa on vielä Nocebon kultalevytys heti albumin rituaalinomaisen läpisoiton päätteeksi. Kun hikisiat kömpivät lavan taakse jäähylle, Sakaran Tuomo otti mikrofonista tukevan kouraotteen ja yksitellen juhlallisesti kuulutti arvolevyjen noutoon miehistön, sekä lisäksi Tavastia palamaan! -biisin sanoittajan Mariskan. Lippa vinossa ja voltteja nakellen kouraisimme tavaran talteen. Pitihän sitä vielä ilta sinetöidä seitsemällä raidalla vanhaa tavaraa, jonka Lääke-Eloonjäänyt-osastolle saatiin sitten Perttukin mukaan selloinensa kenkinensä. Oli siinä niskalla ihmettelemistä kun lavalla viisi pitkää roikaletta kieputti kolmekuuskymppistä Hollannin tyyliin tuulimyllyinä.
E: Mariska oli kyllä kännissä…
H: Eikös me kaikki oltu…?
E: Miusta tuntuu että Mariska oli enemmän.
P: Ja Markkanen tuli lopuks bäkkärille juomaan meiän viinat.
E: Kahvit. Nousin viimeiseen yöbussiin Tampereelle ja ehdin jo iloita rauhallisesta kotimatkasta (vain muutama matkustaja). Helsinki-Vantaan lentokentältä noukimme mukaan täyden bussillisen Teneriffalta palanneita eläkeläisiä. Tästä eivät kansainvälisesti menestyneet rocktähdet tiedä mitään! Vain Suomessa rocktähti voi… huoh… rintakehään koskee (lopettaa lauseensa).
P: Käsi oli jälleen kerran kipeytynyt Mikkelin soundcheckistä lähtien. Yritin turruttaa kipua lääkkeillä ja geelillä, mutta totuus oli että kädessä tuntui kipua ja se oli tunnoton. Haastava tilanne koska edessä oli historian pisin keikka ja uudet biisit eivät olleet selkärangassa.
KP: That is girl talk.
(yleistä naurua)
P: Jotenkin siitä keikasta selvittiin tunnottomin käsinkin.
H: Vaan mitä ihmettä, oliko tämän vuoden FME:n juhlabooliin lisätty jotakin, vai seikkailiko salissa KAKSI kappaletta Hyyrysiä…? Mikä oli tämän mysteerin idea…?
Kaikkitietävä Kertoja: Ritarit rojahtivat tuoleihinsa uupuneina. Kaikki oli tapettu. Viimeinenkin Itä-Helsingin mohikaani oli menettänyt riutuvan henkensä. Oli juoman aika. Juoman ja iloittelun. Siksipä jokainen Pyöreästi Yläkanttiin Lasketun Maksa-arvon Ritari ottikin oman peltiapanssaroidun ratsun allensa ja lähti pikkuhiljaa yön pimeydessä kotio lepäämään. Siellä odotti tuttipullo, kehruuvehkeet ja ehkä pellavapäinen morsio, jonka syleilyssä Taistelija menetti tajuntansa tuoreimpien uhrien aivonesteiden vielä hyytyessä teräksin vahvistettujen taistelusaappaiden pohjallisissa.
Kohti seuraavaa taistoa…
