E: Silmät auki kolmen tunnin yöunien jälkeen klo 5.40. Antti kehottaa kiirehtimään bussiin, jotta saisimme makuupaikat. Mielessä aina sama vitullinen ahdistus näinä aamuina. Ylös, vessaan, kamat niskaan ja bussiin. Bussissa jo maatessani kuulen kuinka Kaikka huutaa hotellihuoneensa ikkunasta jotakin siitä, ettei jaksa enää ja että aikoo hypätä. Naurattaa. Montako vuotta tätä voi kestää, mietin, kun muutama tunti myöhemmin muistin, että minulla on syntymäpäivä?
P: Jaahas, heräsin noin kymmeneltä bussin punkasta auringon paisteeseen ja kömmin ulos bussista. Näky oli hämmentävä: esiintymislavaa silmän kantamattomiin. Siinä sitten heräiltiin ja keräiltiin kamoja kasaan, olihan soittoaika pirtsakka 12.10. Kitarateknikko-Jyrin puuttuessa remmistä on soittoniekka joutunut ihan oikeisiin hommiin, kun joutuu kasaamaan oman backlinen. Onneksi oma setuppini on tyyliä: kitara ja vahvistin, joten tästä selviää apinakin. Oma langaton kitarasysteemi on ollut poissa pelistä koko vuoden, koska laitteen virtalähde oli kadonnut jonkun keikan yhteydessä. Porissa lava oli kuitenkin sen verran huge, että ajattelin huumorimielessä kysellä lavateknikoilta, josko jostain löytyisi vastaava virtalähde lainaksi keikan ajaksi. Noh, onneksi sellainen löytyi ja pääsin irti piuhan kahleista.
K: Viimeiset keikat ovat olleet teknisesti helvetin kuumottavia Jyrin puuttumisen osalta. Joka vitun keikalla miun langaton on aina jossain biisissä sammunut, ja päälle laittamisen jälkeen tominut normaalisti keikan loppuun asti. Mystistä. Jos se toimisi vielä yhden viikonlopun, niin sen voisi viedä huoltoon. Tai sitten kusen sen päälle saatanallisissa rituaalimenoissa…
P: Keikka oli mielestäni onnistunut, porukkaa oli hyvin paikalla ja aurinko, vielä tuossa vaiheessa, paistoi. Mikä parasta, Apocalyptican Perttu pääsi vihdoin fiittaamaan Eloonjääneen sello-osuudet. Huippuammattilaisena Perttu hoiti homman paremmin kuin hyvin. Siinäpä hieno mies!
K: Kieltämättä yksi kesän kohokohdista oli Pertun featurointi Eloonjääneessä. Ihan helvetin mahtavaa! Muutenkin koko keikka oli yllättävän hieno suoritus, varsinkin kun ottaa huomioon kahden edellisen yön parin tunnin yöunet, sekä kenties Stam1nan historian aikaisimman soittoajan. Hyvä keikka, hyvä pojat!
P: Keikan jälkeen alkoi rento hengailu kollegoiden parissa ja muiden keikkojen seuraaminen. Apot olivat vedossa ja ainakin miun päivän kruunasi Alice in Chains – ei mitään lisättävää. Vielä kun sain kunnian ottaa vastaan Stam1na-etiketillä varustetun Jameson pullon ja yhteiskuvan Serj Tankianin kanssa, oli homma niin sanotusti pulkassa ja aika lähteä kotimatkalle. Hyvä Pori. Seuraava päivä ei sitten uutisten mukaan sujunutkaan siellä ihan niin hyvin. Aika pieneksi sitä tuntee itsensä luonnonvoimien edessä.
E: Onneksi keikka oli 40 minuuttia alkuperäisen 20:n sijasta. Olo oli keikkaan asti järkyttävä, mutta erinomaisen hyvä sen aikaa, kun soitimme. Adrenaliini hoiti homman. Ja alkoholi. Joka ei sitten adrenaliinin laskettua tosin enää toiminut. Vitti, melkein puoli litraa vodkaa bussin lähdettyä kotiin, eikä nousuhumalaa kuulunut. Kotona lähibaariin ja sieltä alkuillasta kotiin sammumaan.
H: Mie kyykytin itteäni reilut 12 tuntia, päätyen lopulta Lappeenrannan Linnoituksen yöhön. Aika vitunmoiset tuskat torsossa, vieläkin. Hieno keikka, oli.
KOMMENTOI