K: Herään sängystä. Olo on eilisen keikan ja selvinpäin vietetyn after gigin jälkeen vieläkin heikko. Valo pilkistelee suljetun verhon takaa hotellihuoneeseen. ”Aijai, onpa mukava päästä tänään kotiin…” PAM!! VITUT! Todellisuus iskee yitse juoksevan härkälauman lailla: me lähdemme kohta Euraan. Eihän siinä, käydään kattomassa!
H: Myönnettävä on… Ei ollut ennakko-odotukset korkealla Euraan matkatessa. Missä on Eura? Miksi olimme jälleen enemmän läntisessä Suomessa, kuin itäisessä? Miksi miksauspöytä liikkui kohti nurkkaa? Mitä vittua oli tapahtumassa?!
K: Matkaan lähdettäessä fiilis oli hyvä, koska yleensä nämä pienemmät ja tuntemattomammat paikat ovat aina yllättäneet positiivisesti. Aamun säikähdyksen jälkeen olo oli oikeastaan hyvinkin odottava, vaikkakin hieman pelonsekainen..
E: Kerroin bussissa asuneeni Eurassa vauvana, jonka seurauksena Antti alkoi ääneen ihmetellä, mistä olen oikein kotoisin – Tampereelta, Ruotsista, Eurasta… Tehtäköön asia nyt kerralla selväksi: kaikki nuo ovat oikein, eikä itse asiassa niistäkään vielä mikään. Olen juureton.
K: Perillä oli sama meininki kuin muuallakin Suomessa. Paitsi, että yöpaikkamme ei ollut tällä kertaa hikinen hotelli, vaan kodikas kaksio, joka oli täytetty kerrossängyillä. No, mikäs siinä. Vaihtelu virkistää. Tämä pätee myös Pappa Jauhiaiseen, joka joutui miksaamaan keikan lavan salin sivunurkasta asiakaspaikkojen säästämiseksi. Emil laski keikan aikana, että alunperin Jussin tiskille suunnitellulla paikalla, ”joka olisi vienyt 30 asiakaspaikkaa”, oli keikan aikana 11 ihmistä maksimissaan. Eipä tuo haittaa, tekee hyvää Jussillekin välillä tulla syrjäytetyksi sieltä (Kelan) norsunluutornista.
H: Kai reissu oli kuin muutkin, noin suurpiirteisesti katsasteltuna. Söin samana päivänä kaksi isoa pitsaa. Molemmissa sama sisältö. Muutunko kesään mennessä katkarapu-aurajuusto-ananakseksi? Miten voin soittaa Eurassa, jos peukalollisen käden tilalla on joku helvetin tuntoviiksi, tai jopa sakset? Onko ravuilla ”sakset” vai ”saksi”? Miksi niitä on vain yksi? Mitä helvettiä, vaadin vastauksia! Joo, keikka oli tosiaan aivan hyvä.
E: Se leffa, missä se yks tyyppi muuttuu ravuksi, oli ihan viihdyttävä.
K: Keikka oli hauska. Improsimme Carlos Santanaa, joka viihdytti ja nauratti meitä juuri enne keikkaa telkkarista, sekä teimme paljon muitakin typeriä asioita. En vaan enää muista mitä. Mutta kivaa oli, Eura ei pettänyt!
E: Keikkaa taisi Santana-tematiikka hallita varsin kokonaisvaltaisesti. Keikan jälkeen pelattiin ainakin rulettia, ensimmäinen kertani. Jyri näytti, mihin laittaa nappuloita ja minä laitoin. Lisäksi taisin laulaa luikauttaa ja vielä lakaista puljun omistaja-siivooja-karaokeisännän kanssa baarin edustaakin. En siis rangaistuksena, vaan ihan vapaaehtoisesti.
KOMMENTOI