H: Nyt kun muistelee Sirkuksen keikkaa, tulee mieleen kolme asiaa: Amerikasta tulleet fanittajat, Stam1nan terapialuuri ja täydessä jogurtissa purskutettu keikka.
P: Nyt kun asiaa muistelee, niin mieleen tulee yksi asia: keikkapäivän aamuna oli 38,6 astettta kuumetta enkä ole koskaan aikaisemmin soittanut keikkaa noin kipeänä. Oli vain yksi vaihtoehto: skipata tsekki ja nukkua kuusi tuntia ennen keikkaa hotlalla, vetää napit naamaan ennen keikkaa ja keikan jälkee heti takas nukkumaan. Olen elossa, joten ratkaisu toimi.
E: Nyt kun muistelee, niin tulee mieleen, että perille päästyäni minulle kerrottiin kotisivuilla olevan kuluneimman bändiaprillipilan.
K: Nyt kun muistelee, niin miuta pelotti jo etukäteen kyseinen show, koska Hämeenlinnaan liittyy vahvat perinteet baaritiskin luona. Perinteeseen liittyy minä, Jusbaum ja juoma, joka selviää myähemmin! Paha ilta tulossa…
E: Tästä välistä voi jättää pari jättikokoiseen keikkapaikkaan liittyvää sketsiä kertomatta (siis sen, että paikan käsitys raideriin kuuluvasta kasvisateriasta oli vastapäisen kebab-mestan salaatti; ja sen, että raiderista oli omavaltaisesti yliviivattu väkevät viinat). Onneksi hommat saatiin järjestykseen pienellä purnaamisella.
K: Näin juuri. Mutta ainahan nämä pienet vittumaiset asiat, joista ei loppujen lopuksi ole kellekään mitään harmia vituttavat. Onneksi meillä on Kake! Miehistä parhain, komein ja seksikkäin!
E: Stam1na sai taannoin kunniamaininnan parhaasta sosiaalisen median hyödyntämisestä Grand One -skabassa. No hitto, hyödynnetään sitten tätä pioneeriasemaa ja laitetaan aprillipila Facebookiinkin. ”Stam1na on hajonnut. Kriisipuhelin xxx-xxxxxxxx.” Noin, siellä on. A’vot: 60 sekunnin sisään statuspäivityksestä alkoi puhelin soida. 20 minuutin kuluessa Facebookiin oli ilmestynyt yli 200 kommenttia päivitykseen liittyen. Tunnin aikana Kake esitti yli 30:ä roolihahmoa puhelimessa lukuisille eri soittajille. Aivan hyvät naurut saatiin. Ja bändi känniin.
H: Muistan olleeni Hämeenlinnan Sirkuksessa joskus aiemminkin. Silloin naukkailin Joutsenniemen Jannen kanssa valkoviiniä paikan takahuoneessa ja elin rock-unelmaani. Nyt elin painajaista, sillä olin töissä (jälleen) kipeänä ja (jälleen) maistissa. Miksi tein sen? Miksi kukaan tekee sitä? No, rahan takia. Tai siitä syystä. Mutta nytkin, naukkaillessani kotosalla punaviiniä tätä tekstiä näpytellessä, muistan jälleen kaiken tarpeellisen. Muun sietääkin unhoittaa.
K: Keikka ohi. Hieman viinatskia lärviin ja äkkiä varmistelemaan Jussilta toimintasuunnitelmaa. Jussi roudaa kuin hullu, mielessään vain kaksi asiaa: täydet tarjottimet ja … Nooooh, hyi!! Kuitenkin, vaihdoimme baaria ja aloitimme kiihkeän tilaamisen. Odotin tilauksen jälkeen Jussia ovensuussa ”Jusbaum” kyltti sylissä ja siirryimme alakertaan. Siellä meitä odotti 20 mustikkashottia. Tilasimme niitä siihen tahtiin lisää, ettei tarjoilija kerennyt pestä shottilaseja puhtaaksi. Loppusaldo mustikkashottien kanssa oli noin 50-60, ja pikakänni aivan hyvä. Kaikan ja Jussin BLUEBERRY CLUB hallitsi jälleen! Fuck you all!
.jpg)
K: Ja vaikka seuraavana päivänä evänsinkin Emililtä pääsyn miun ja Jussin Blueberry Clubiin, olen näin jälkikäteen ajatellut, että jos jollekin tästä porukasta kuuluu paikka Blueberry Clubissa, on se nimenomaan Emil. Pohdimme Jussin kanssa asiaa seuraavassa yhtiön kokouksessa (Wanaja festivalilla).
KOMMENTOI