Lutakko, päivä yksi
E: Heräilin kaikessa rauhassa hieman ennen puolta päivää kotonani ja kohta Antti tupsahti kylään ovesta. Miehellä oli kassillinen tuliaisia, joukossa useita pornografisia videojulkaisuja, kultalevy Raja-albumista sekä puhallettava lammas. Muut jätin kotiin odottamaan paluutani, mutta lampaan oli tultava keikalle.
H: Puuha- eli tuliaiskassi oli todella huolella suunniteltu: jotakin kultaista, jotakin likaista ja jotakin humoristista. Muu posse pärryytteli jälleen kohti Jykylän tanssisalia idästä käsin (eli oikealta), vaan me kaksi puheliasta Petteriä kaahasimme mestoille Mehmetin autolla vasemmalta. Kahtiajako on edelleen Suomessa olemassa! Missä kohtuus, missä tasa-arvo?
KP: Mites tämä nyt menikään… Olisikohan ollut niin, että juna-asemalle kiireessä, juna myöhässä, jätkät myöhässä Mikkelissä, huoltoaseman (surkea) kasvishampurilaisateria, nopea siirtymä, huomaamaton roudaus, ihanat Lutakon ihmiset… Hmm, kuulostaa oikealta!
H: Historiaahan sitä taas kuulema oltiin porukalla tekemässä. Keikkapaikan kertoman mukaan ei kukaan muu artisti(ryhmä) ollut myynyt paikkaa tuplasti peräkkäin loppuun, ainakaan sitten vuoden 2005 tilauudistuksen. Ei edes Timo Rautiainen. Olo oli vähintäänkin hämmentävä, rakennuksen ulkopuolella oli kyykkimässä nuorisoa jo keskellä päivää saapuessamme mestoille. Miksi juuri me, miksi juuri täällä? Ketä olivat nuo innokkaat nuoret pakkasessa? Missä kohtuus, missä tasa-arvo?
E: Lutakon seinäkirjoituksia on aina hauska lukea. Erityinen suosikkini on bäkkärin tee-se-itse-Hitler-peili, johon katsomalla oikein massamurhaajan lauantaitanssitukka ja viikset sulautuvat omiin kasvoihin. Nerokasta!
H: Lutakon backstage ja heti periaatteessa koko rakennuksen toimintamalli on aivan ihailtavaa. Lämmin henkilökunta, lämmin tunnelma, alakerrassa takahuoneen jääkaapissa viinakset valmiina saapuessa, sauna metrin päässä ja heti tarvittaessa kuumana, yläkerrassa majoitustilat… ja ruoka tehtiin paikan päällä. Pikkuruisin jyväskyläläisin kätösin. Torttua rullasivat siinä samalla. Kumarrusten määrä ylitti sadan jo ennen soundcheckin loppumista. Hauskaa oli seurata, miten talon väki vieläpä valmisteli juhla-ateriointia salaperäiselle fyysikkoryhmälle. Kuohuviinilaseja ja mätitahnaa. Mikä monitoimihalli tämä on? Kuka maksaa loputtoman työn? Missä kohtuus, missä tasa-arvo?
KP: Mites tämä nyt menikään… Olisikohan ollut niin, että tilava lava, lämmin tunnelma, Jusbaum kaljuna, miun ja Antin pystyttämä paitatiski valo-Tuomasta tuuraavan valo-Teemua varten, sauna ja Suomen paras keikkapaikka… Hmm, kuulostaa oikealta!
H: Torstain keikka ei saanut olla mikään ”lämmitelykeikka”. Oli lasetettava täysillä, kuten aina. Settilista päätettiin valmistella molemmille illoille erilaisiksi. Torstain etuna oli tietysti vielä suhteellisen suorat naamat ja vetreä ruoto. Mitähän tapahtuisi ikääntyvälle muusikkopolvelle tällaisessa kahden päivän työrännissä? Miksi meitä vietiin jälleen, kuin hullua tukasta? Missä kohtuus ja pla pla pla! Settilista oli pitkä kuin helvetti. Hyvä niin, sillä yleisössä oli nuorta verta, innokasta ja tunteen polttamaa, teini-ikäistä adrenaliinia ja kusta sekaisin! Pyörryttävää pittaamista!
E: Keikka meni aivan hyvin. Oli palkinnon aika. Ilahduttavaa oli, että myös tekniikan remmi tempaisi pullot kouraansa ja lähti yhtä matkaa suunnistamaan kohti kuuminta yöelämää. Harmiksi meidät tavoittanut Jyväskylän Infernon lopettamisen suru-uutinen pakotti meidät etsimään vaihtoehtoista (karaoke-)baaria.
KP: Mites tämä nyt menikään… Olisikohan ollut niin, että loppuunmyyty keikka, helvetin kuuma lava, vitun hyvä keikka, uudet kielet bassossa, keikalla oma baaritiski, keikan jälkeen saunaan, saunan jälkeen känniin, tekniikan pojat myös baariin, baarin jälkeen pitsalle ja pitsa kädessä Kuninkaiden jatkoille, joista voit kieltäytyä vain kerran! Hmm, kuulostaa oikealta!
E: Aivan hyvä ilta. Muistikuvissani Jussi laulaa Kirkaa Antin ja Kaikan tanssiessa ja tuttujen fanityttöjen katsellessa epäilevän näköisesti toimintaamme (taas yhden kerran).
H: Torstai-illan yleisö oli Lutakossa valmistautunut seuraavaan työpäivään jo ennen viimeisiä biisejämme. No, mekin valmistauduimme seuraavaan päivään. Keikalla nähty (ja eritoten kuultu) Saipa-mies otti tilaa haltuun karaokebaarissa. Muistan omituisen tapahtumaketjun, jossa lopuksi hypin jonkun tyypin reppuselkään ja tanssin Kai-Pekan kanssa jätkänhumppaa. Mitä helvettiä ne laittoivat lasiini?! Äkkiä pitsalle ja takaisin keikkapaikalle nukkumaan!
Lutakko, päivä kaksi
E: Keikkamyyjä Tokolan nerokkaasti ehdotuksesta lähdimme kuluttamaan lähes vapaata päivää karting-radalle. Edellisellä kerralla, kun bändi vieraili karting-radalla olin humalassa, enkä päässyt auton rattiin. Minulla oli siis yllätys puolellani. Kaken kanssa muodostuikin kunnon kilpailu. Aivan hauskaa hupia!
H: Pappa, tuo etupään vauhtihirmu kaahasi edessäni radalla. Teki mieli syöstä tuo kalju ninja varikko-osastolle jäähylle. Vaan säännöt kielsivät kiilailun. Otin käyttööni kansainväliset viittomamerkit ja näytin pojille urheiluhenkeä! Jopa rallihirmu Kake jäi ensimmäisillä koeajoilla aikataulussa taakseni. Nauroin ja pierin, enkä välttämättä tuossa järjestyksessä!
KP: Sen verran hyvin edellisillan kupla vielä kuumotti, että jouduin toteamaan olevani ajokyvytön mikroauton rattiin. Lähdin siis kitarateknikkohyväihminenneroartistinparasystävä Jyri Kangastalon kanssa ihastelemaan Jyväskylää, ja eritoten sen musiikkiaiheisia kauppoja. Levykauppaan upposi omaisuus, joten tyydyin vain katselemaan ja kuuntelemaan Jyrin tulkintaa soitinliikkeessä.
E: Ruokailu-apteekki-erotiikkaliike. Ystävälliset paikalliset neuvoivat meidät suurimpaan Suomessa käymääni seksiliikkeeseen. Onko Jyväskylä kaiken muun hyvän lisäksi vielä seksipääkaupunkimme?
H: Lutakolle osuneet The Republic of Desire -miehet piristivät tunnelmaa osuvasti. Heti kättelyssä hapokkaat koijarit esittelivätkin tämän reissun henkilökohtaisen suosikkini, Vodka-Alanderin. Drinkkiin mäskättiin (luonnollisesti vodkan lisäksi) muun muassa sitruunatiivistettä ja soodavettä. Yksinkertaista, mutta pirun toimivaa. Jopa keikkamyyjä Tokola valjastettiin illemmalla Vodka-Alanderin polttajaisiin mukaan. Niin, ja yllättävän paljon menee vodkaa, kun Alanderin tielle lähtee…! Lisääkin jossain vaiheessa henkilökunnalta tingattiin.
E: Illan käsikirjoitus oli selvä, kun soundcheckissä tuotimme keikalle rajoja rikkovan välishown. Pohdimme mikä olisi synkintä äänneltäväksi, äänitettäväksi ja luonnollisesti väärinpäin käännettäväksi. ”Terveisiä Norjasta” oli se, mihin päädyttiin.
H: Tarkemmin sanoen lausahdus kuului seuraavasti: ”Hyvä yleisö, terveisiä Norjasta!”, ja tietenkin kahdesti peräkkäin. Luulisi, että pointti tulisi selväksi, samalla kun viestin yhteydessä soolokitarani lähtisi leijumaan salaperäisesti pitkin lavaa. En usko että tätään olisi kukaan yleisön seassa nähnyt aiemmin rock-keikalla tehtävän. Vittu levitoiva soolokitara! Kuka väittää, ettei rock-musiikissa ole enää magiaa jäljellä?
KP: Nauroimme kuset ja paskat housuissa tälle taianomaiselle, Carcass-henkisen riffittelyn tukemalle taikashow-spektaakkelille. Jos Lutakossa on joskus nähty jotain typerämpää kuin tämä, niin ilmoittakaa siitä oitis meille (ja poliisille)!
H: Taikatemppuilu ja spedeily vaati tietysti lisäryydityksen alan muilta ammattilaisilta. Jussi Hyyrynen oli jälleen vastaus kysymyksiimme. Isoveljen pukeuduttua tuttuun lääkärikostyymiin, oli helppo langettaa miehelle salaperäisen onnettaren rooli. Yleisölle ojenneltiin yli sata euroa maksaneesta erotiikka-annoksesta kotioviemisiä reiluin ottein. Mitähän kaikkea sinne yleisöön pistettiinkään menemään? No, hauskalta ja tarpeelliselta se silloin tuntui.
E: Taikashow toi totisesti lisäpontta profetialle Stam1nan muovautumisesta tulevaisuudessa sirkuskollektiiviksi. Mieletön meininki oli jatkuva keikan jälkeen, mutta tällä kertaa ei suunnattaisi Norjaan, vaan…
KOMMENTOI