(puhelin soi noin kello 9.40)

-”Kaikka”
-”Noni Oksu täs moroooo, oot sie sen Hyrden kaa ku ei oo kumpaakaa näkyny?”
-”Ei ku mie oon yksin. Han Solo.”

Kuulemma tällaisella sketsillä louhaistiin lauantaiaamu käyntiin ja rymyryhmä oli valmiina jatkamaan rappiollista matkaansa kohti Helsinkiä. Matkasta ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Kai myö jotain tehtiin? En mie muista enää. Peräsuolentyhjennyksien jälkeen olimme Hyrden kanssa valmiita auttamaan muita roudauksessa ja vitsien kertomisessa. Epäonnistuimme molemmissa. Suusta tuli pelkkää paskaa ja kannoimme kitarakaapit vahingossa Punavuoreen.

Pahaa-aavistamattomina ja soundcheckiä odotellessa saimme kuulla ei-toivottua informaatiota: joku kekseliäs oli (ilmeisesti kuitenkin hyvää tarkoittaen) päättänyt meidän puolesta, että Rytmihäiriöllä on oma backstage jossain kerrosta alempana, eikä suinkaan sama iso backstage kuin meillä. Otimme asian vastaan kuten ammattilaiset, eli kiroilimme ja huusimme naamat punasina. Onneksi asia pystyttiin kuitenkin oikaisemaan ja kohta olimme yhtä isoa spurgulaumaa koko porukka yhteisellä bäkkärillä.

Soundcheckista suoriuduttiin hyvinkin reippahasti, joten meille jäi hyvin aikaa kilistellä miun Technical Supervisionin eli Santtu Hämäläisen ja helsinkiläistyneen kylähullun Juha Ruususen kanssa. Pekuloimme vanhoja vitsejä ja harrastimme ikärasismia etupään ekspertti Jauhiaista kohtaan. Mitäs on niin helvetin vanha. Vastaanotimme myös lahjapullon Jouni Hynyseltä, jossa oli mukana käyttäytymissäännöt ja elämänohjeet iltaa varten. Kiitoksia Hynyselle! Ja koska Nosturi oli tosiaan loppuunmyyty, niin bäkkärivastaava Paula kantoi esiintyjille klassiset Sold Out -paidat. Itse kävin vaihtamassa oman XL-kokoisen mustan ja katu-uskottavan t-paidan naisten punaiseen ja hihattomaan paitaan. Miksikö? Because this is humor!Bäkkärimme täyttyi tutuista ihmisistä jo ennen Rytmihäiriön keikkaa, ja paikalla nähtiin mm. Sakaran sikariportaasta Mr. Aalto, (YUP-)hörhö Jussi Hyyrynen, Baltian kiertueelta tuttu maanmainio monitorimiksaaja Kal ja eräskin Alexi Laiho. Mahtavaa oli myös pitkästä aikaa päästä tarkistamaan Rytmihäiriö livenä. Ja eivät tuottaneet pojat pettymystä tällä kerrallakaan. Loistavaa menoa! Sataa Gambinaa on muuten Emil Lähteenmäen mielestä tämän hetken paras biisi. Suosittelen tutustumaan, jos on biisi/levy jäänyt epähuomioon.

Takahuoneessa alkoi Rytmiksen lopetettua Stam1nan ”keikkaan valmistautuminen”. Tänä keväänä tällä ryhmällä on ollut joku sairas fiksaatio teippiin ja itseensä teipattaviin tavaroihin. Perinne jatkui tietenkin myös Nosturissa, kun Kake ystävällisesti teippasi Hyrdeen vaikka sun mitä. Olisikohan kyseessä ollut tällä kertaa jonkin sortin juomateline reidessä? Allekirjoittaneen huumoriavustajana toimi teippi-insinööri Kuisma ja kynäsekspertti Hyrde. Kyllä sitä oli taas ylpeä itsestään kun silmät sattui osoittamaan peiliin päin. Onneksi näistä vaikeista hetkistä auttaa usein pääsemään yli Stam1nan motto ”vois olla tylsempääkin”. Vielä kun lauseeseen lisätään oma henk.koht suosikki, ”this is humor”, niin häpeästä oli enää Kaken lämmin kaipuu jäljellä. Häh?

Keikka lähti napakasti käyntiin. Kuin myös nuorukaisten järjestämä pitti, joka oli suuruusluokassa asteikolla 1-10 aivan helvetin iso! Ja voe mahoton sitä huudon määrää joka lähti vajaa tuhatpäisen yleisön kurkusta. Fiilis oli koko keikan ajan niin lavalla kuin yleisön puolellakin katossa, joten mikäs siinä oli vedellessä loppuunmyydylle salille.

Encoren viimeisessä biisissä, Lääkkeessä, sali silminnähden räjähti liekkeihin. Viimeisessä kertosäkeessä oli mahtavaa katsella ja kuunnella, kun yleisö antaa kuumeiselle ja rapulaiselle maalaispellelaumalle kaikkensa. Se on oikeasti hyvinkin mieleenpainuva näky, kun valomies Tuomaksen johdolla valaistu yleisö huutaa hikisenä ja kurkku suorana PA:n kanssa kilpaa. Hyviä muistoja, kertakaikkiaan!

Nyt oli aika siirtyä rentouttavien pariin. Takahuoneeseen spedejä moikkaamaan tuli myös Rajan tuottaja Janne ”Kiinalainen” Joutsenniemi, joka karhun lailla otti meidät jokaisen yksitellen hellään syleilyynsä. Kilistellen ja kolistellen oli aika siirtyä seikkailusta toiseen, eli meidän tapauksessa Infernoon. Sieltäkin sai parit paukut ja saunakaljat…