Stam1na oli siis keikkakuntoisessa kokoonpanossa vuoden 1996 lopulla: rumpujen takana istui Velin, sähkönsinistä soolokitaraa kannatteli Olkkonen, bassoa soitteli heavy- ja funkspesialisti Häkli ja laulumikin takaa löytyi kitaran kanssa Hyyrynen. Treenikämppä sijaitsi Lemin maalaispitäjän nuorisotalo Tapiolan alakerrassa, heti teatterilavan alapuolelta. Bändiläisten vinkkelistä harrastusaktiviteetteja maalaiskylän nuorisolla oli vain vähän: joko ampumahiihtoa, pelto- eli maataloustöitä, mopolla lullaamista, nuorisoteatteri- ja tanhuharrasteita, rettelöintiä ja rötöstelyä, taikka sitten musiikkitoimintaa treenaten ja keikkaillen.
Hyrde: Myö kokoonnuttii kämpille muistaaksee tosi monta kertaa viikossa, koulu jälkee jamiteltii lainabiisei ja kokeiltii eri tyylejä punkista bläkkisriffeihi. Meiän homma lähti käyntii just tän Dimmu Borgirin ja Jyrki-ohjelman luotsaaman metalliaallon noustessa, tai ainaki näi sen mie muistan. Oli tosi hyvä ettei musahommelit jääny pelkästää Jyrkin ja levyhyllyn selailuks, myö ite ruvettii tekemää haastavaa ja teknisesti vaikeeta mättöö. Hinku keikalle esittämää omaa paskaa oli kova. Piti tehdä teatterin porukan kanssa listat reeniksen käyttöpäivistä kun meien jytke kuulema pikkasen häiristi yläkerran ruljansseja.
Pekka: Mie aloin jo tosi nuorena kuunnella kaikkia kitarasankareita, kuten Vaita ja Satriania ja muutenkin teknistä heviä. Tottakai sitä yritti itsekin tehdä sen tyylistä musiikkia, vaikka taidot ei siihen riittäneetkään. Meshuggah, Stone, Slayer ja COB olivat sellaisia bändejä, jotka ovat olleet bändin musiikillisiä esikuvia ihan alkumetreiltä saakka.
Hyrde: Jees, mie muistan kans että meien demomestari Kippo suositteli tutustumislistalle ekaks Meshuggahia, vaan sitten vuotta myöhemmin Bodomeita. Laiho ja vänskät teki melkoisen vaikutuksen het eka singlelohkasun kanssa, se oli se missä oli kirves kannessa. Tyypit louhi juttuja Mozartilta biiseihinsä ja perustivat nimenomaan tuolle teknisemmälle judanssille. Just ko Stonet vuosia aiemmin. A’vot.
Hyrde: Piti heti ruveta suunnittelee keikkaelämää ku biisejä oli yli kuus. Bändi-iltoja järjestettii kyl sitte loppujen lopuks itekki paremman puutteessa. Ekat pari keikkaa oli limudiskon yhteydessä, dj Nakki Lappeenrannasta soitteli vähä Doctor Jonesia, sit myö hakattii meiän setti puolessa tunnissa, Nakki vilkutti punasta ja keltasta bar-kannua, sit Nakki pisti taas Lambadat soimaa. Myö puhkottii finnit alakerran ”bäkkärillä” eli itseasiassa meiän reenikämpällä ja oltii vitti täysi liekeis. Sit kalja auki ja röökille elvistelemää kavereille. Eli kuviot meni just niiku nykyääki suurilkii festareil. Sillo paikat oli vaa sektoria Savitaipale, Taipalsaari, Imatra, Lappeenranta, Luumäki.
Pekka: Muistan ensimmäisen keikan hyvin, koska se merkitsi niin paljon nuorelle muusikolle. Videotallenna tapahtumasta kertoo, että mie näytin ihan samalle kuin nykyäänkin, paitsi että miulla oli flanelipaita päällän ja rannekello kädessä. Yleisönä oli koulukaverit ja kaikki tuntuivat olevan kovin hämmentyneitä.
Hyrde: Ja mie muistan ku seki eka veto alko Sepulturan kipaleella johon tuli rääkästyä että ”STAMINAAA”, hehe. Mut sit myöehmmi… se viti Dj Nakki skitsahti meiä toisen Tapiola-keikan jälkee. Sovittii et myö haetaa meiän soittokamat pois lavalta vast seuraavana aamuna. No, Nakkiha oli purkanu kamansa jo yöllä, oli ilmeisest vittuuntunu ku Kaken rumpusetti oli jätetty liian keskelle lavaa roudauksen esteeks. Se oli perkele kasannu systemaattisesti kaikki lattioilta löytyvät rojut, piuhat, roskat, muovipussit ja teipit sen setin päälle. Tyhjä maitopurkki seiso haikkaständissä pystyssä. Erikoista. Yhen kerran oon nähny Dj:n nimen jossai flaierissa ja tulipa heti mielee se maitopurkki.
Hyrde: Lukioikäsinä myö päätetii Lemin 4H-kerhon kanssa toteuttaa yks tällane bändi-ilta, periaatteessa vaa siks et päästäs itte sinne (illan toiseks viimesenä aktina) soittaa. Idea tais lähtee Lemin 80-luvun musatapahtumista, kuten ”Lemi träshää ja soi” ja ”Sahaa ja valmentaa” vai miten se meni. Siellä oli YUP:t ja muut hc-punkkarit heilunu samoissa hommissa siis aiemminki. Koulukaveri Tuoppi piirteli mainoksen Lemi Liekeissä -tapahtumalle vuonna 1996, siinä joku tyyppi oksentaa luita ja silmät pyörii. Sit 1997 oli Lemi Suolistaa Ja Soi, saatii paikalle tosiaan nää Children Of Bodomit (eli ex-Inearthed), Horna ja muutama muu. Periaattees siel Suolistaa-iltamissa Bodomit heitti ekan keikkansa nykysellä nimellää. Pikkusenko harmittaa ku meil loppu videonauhat meien keikalla. Ois mielellää halunnu saaha senki keikan nauhalle. Hommat oli muutenki suht viti isolla, kuulin et Lemin hautuumaalle oli järjestetty yövartiointiki satanistien karkottamiseks.
Hyrde: Sit oliki aika lähteä keikalle Lappeenrannan Monarille. Se oli ku Tavastian lavalle nousemine. Lappeenrannan piireissä ku lemiläiset tais olla melkosesti mettäläisiä. Mut myö päätettii näyttää niille sioille.
KOMMENTOI