Alaha skargeli rohjustaa 2006 kesäkiertue – keikka nro 13

…no eihän se kovin hyvältä tuntunut siinä vaiheessa, varsinkin kun puolet porukasta oli ties missä ja auton olisi pitänyt olla jo menossa Turkua kohti. Saimme kun saimmekin koko porukan kasaan ja olipa bussin lattialle eksynyt myös bonusmieskin, stam1na.comin webmaster Ville.

(Seuraavat kuusi tuntia ovat pimennossa. Jossain vaiheessa matkaa kyytiin nousi YUP:n Jussi.)

Kello oli aika lähellä kahtatoista kun Ruisrokin maisemat alkoivat avautua eteemme. Web-Ville ihmetteli sijaintiaan, Antti valitteli humalaansa, Teppo pohti vitutustaan ja Peksillä oli nälkä. Timppa kertoi vitsejä ja mie nauroin niille. Timppa on hauska jätkä, vai joko mie kerroin siitä? Timppa teki itsellensä muistilapun, jotta ajaminen ja yleinen käyttäytyminen olisi helpompaa.

Keikan tiedot:

  • helvetin iso lava
  • talonmies, joka uteli Lemin särästä
  • bändi aika rapulassa
  • basistin muutenkin olematon ääni paskana
  • kesän kuumin päivä
  • yleisöä paikalla n. 2,3 miljoonaa
  • suuri hiekkapilvi pölähti aina kun pitti lähti käyntiin
  • bändi olotilasta huolimatta liekeissä
  • yleisö aikaisesta ajankohdasta huolimatta hienosti mukana
  • basson tappaminen viimeisessä biisissä
  • basson tappamisesta johtuen oma langaton järjestelmä mykäksi

Keikan jälkeen päästiin käymään suihkussa, syötiin (todella) vähän pullamausteella maustettua liharuokaa ja lopulta päästiin itse asiaan, eli ilmaisen kaljan juontiin, joka ei kovista yrityksistä huolimatta loppunut juomalla.

Ruisrockin järjestelyt ovat maailmanluokkaa ja tapahtuma on muutenkin hieno ja lämminhenkinen (tai mitäs mie maailmanluokan järjestelyistä tiedän ku oon asunut ikäni Lemillä enkä oo käynyt Kouvolaa pidemmälllä). Opeth oli hyvä ja muita bändejä mie en siellä nähnytkään. Aamulla heräsin hotellista Kaken lämpimästä syleilystä. Huhupuheiden mukaan rumputaitelija Velin ja valomies Leinonen olisivat kantaneet miut hotelliin ja sänkyyn. En voi todeta asiaa varmaksi koska en ollut itse paikalla…

Hyrden lisäys: Sori Kaikka, mie luin nää siun jo julkistetut muistelot ja pakko lisätä kärsimysnäytelmäämme alleviivaus. Ruisrock jää ainakin miulle muistojen piinalliseen lyijykammioon kidutuspenkkinä, seipäänä niskassa, tappurapensaana, paistinpannuna paljaalla seljällä. Ruisrockin lauantaihan oli siis KUUMA, henkeäsalpaava papupata. Lavan etuosa oli suunnattu juurikin sopivasti kohti keskipäivän auringonpaahdetta, yläkulman tappajaa. Koska keikkamme alkoi haparoivan muistikuvan mukaan 13:45, oli uv-säteilyn, säteilylämmön ja ilman lämpötilan tuhokyky maksimissaan. Ilma ei liikkunut juurikaan, tämän muistutti meille rauhallisesti ylöspäin leijaileva moshpitin pölypatsas.

Siirryimme siis esiintymishommiin vain seitsemisen tuntia edellisen vahvan alkoholiannoksen nauttimisen jälkeen. Tämän jälkeen keho oli kokenut vain sammumisen armollisen rauhan, muttei esimerkiksi minkäänlaista ravinnon saantia. Vain vettä, banaani ja porkkana. Näissä olosuhteissa vedetty 50 minuutin rääkyminen, pusertaminen, heiluminen, kekkuloiminen, vatvominen, suorittaminen ja pelleily olisi tehnyt kenestä tahansa kuolleen. Mutta koska näin ei valitettavasti käynyt, oli pakko kokea elämänsä pahin downer, krabe, NDE, whatever. Kävelykin onnistui keikan jälkeen vasta tunnin istuskelun ja nestetankkauksen jälkeen.

Kaljan sai juotua vasta noin klo 18. Se ärsyttää koska tarjoilu oli ilmaista. Vitun rokkihommat.