01.07. Tuska Open Air Helsinki

Alaha skargeli rohjustaa 2006 kesäkiertue – keikka nro 9

Erikoisin tuplapäivä! Tuplasti keikkaa, tuplasti humalaa! Tuplasti keikkaa samassa Kaisaniemessä samana kesänä! Tuplasti ongelmia!

Fuck. Suomen ja vissiin koko pohjoisen europen suurimmat hevifestarit. Lemiläinen paskabändi Stam1na lauantain päälavan avausakti. Mitä vittua Helsinki?! Noh, eipä käy valittaminen vaikka palkka on pähkinöitä ja kalja lämmintä. Sanoipa joku osuvasti että ”taitaapi alkaa klo 13:45 meiän uran tärkein veto”. Eipä, huijasin. Älkää uskoko kaikkea mitä luette internetistä. Esimerkiksi että ”meiän keikka Tuskassa meni tosi hyvin”.

Meiän keikka Tuskassa meni tosi hyvin. Päälavalla puuhailtu soundcheck ei seisahtunut sähkökatkoksen takia (mikä sinänsä olisi ollut ihan mahdollista ja hauska lisäys rutiininomaiseen seisoskeluun). Miun uusi custom ESP oli moitteeton soitettava jo näin ensimmäisellä keikalla, siksihän tuli herättyä seitsemältä sitä soittamaan. Olinhan päässyt tutustumaan tähän uuteen tyttöystävään jo päivää aiemmin. Noh, hieno se on myös, eipä käy moittiminen.

Eiku nyt iha tosissaa, sori. Joo, bussi pamahti legendaarisen festarin portista sisään neljä minuuttia aikataulusta jäljessä. Tästä johtue miksaajamme Pappa saikin kuulla ansaitsemansa huudot. Pappa on hoitanut monitorimiksaaja Mummun kanssa hommat nii päi seiniä että usutimme ruoskalla lyöden takakontista vapautetun Kaken raatelemaan Mummun selkää. Valomies Leinonen sai niin ikään ansaitsemansa löylytyksen, mutta vasta illalla. Äijä oli nimittäin pilanut koko hyvän hengen myymällä koko paitavaraston kaksipäiväisen Tuskan aikana. Sika mieheksi! Tyydyimme lyömään häntä kitarateknikko Kangastalolla, jaloista kiinni pitäen ja heilutten kuin Obelix.

Siitäs saivat, teknikot. Sitten siirryimme yleisön kimppuun. Terassi-Teppo, Kaljulääke-Kaikka ja Sexual-Pöksyäl sekä miukumauku rohjustimme lavalle selväpäisinä, valmiina tappamaan paikalle osuneet muutama tuhat mustapukuista ohikulkijaa. Setti taisi startata Viidellä laukauksella. Eipä makasiini riittäny, muutama eturivin pikkutyttö taisi saada surmansa. Yhdet aivot räpsähtivät ilkeästi ja mosh-pitissä yrittivät epätoivoisesti riekkua pari eniten hysteeristä.

Ilmeisesti vuonna 2006 on astunut voimaan jokin uusi EU-direktiivi, joka kieltää konserttien yhteydessä hauskanpidon. Käytännössä tämä tarkoitti (jopa hevifestarinakin tunnetussa) Tuskassa reilun järjestysmiesjoukon mielivallan. Pahat keltaliiviset miehet pysäyttivät riehuvan joukkion heti keikan alusta alkaen. Noh, eipä mitään, tulipa siten helpommaksi ampua niitä sikoja niskaan ja keskelle naamaa hopeisella Coltilla.

Vaikka ammuskelu oli railakasta, ei pyssyttely omalla kohdallani lähtenyt mitenkään lennokkaaseen tyyliin. Sormet kankeina ja uuden asearsenaalin armoilla soitanta vaati liikaa keskittymistä ja temput maistuivat puulle. Jengiä oli paikalla enemmän kuin ikinä missään keikallamme, vaan henki tuntui puuttuvan, ainakin lavan juhlallisessa katoksessa. Muistan Kaikankin jollottaneen samaa: ”Ei oikein irronnut”. Se on vittumainen fiilis se, onhan tuo nyt kuiteski näytön paikka Stam1nan nuorilla miehettärillä. Kake ja Pekl olivat muistaakseen tyytyväisiä.

Onneksi saimme kaljaa suuhun suhteellisen nopeasti vedon jälkeen. Sitä ennen tuli kuitenkin törttöiltyä mm. vesiletkun kanssa, joka levähti käsiin ja alkoi ampua kymmenmetristä suihkua lavarakenteisiin ja yläpuolellamme kulkeneeseen puhelintolppaan. Lisäksi löin pääni erittäin makeasti keikkabussin ovenkarmiin. Ei voinut kun nauraa vitutuksesta. Videokamera taltioi pikkuisen pätkän festarimenoa lavalta ja sen takaa. Joku alkoi tulla humalaan, toinen kumaraan. Koska erikoistuplapäivä tiesi meille vielä retkeä Kymen ikiomille Rolli-festareille iltakeikalle, pakkauduimme hikiseen Gay-bussiin nauttimaan elämästä tien päällä. ”Hei hei” huusimme taaksemme pakenevalle Kaisaniemelle, ”olitte elämämme suola jälleen kerran – ja nyt… galaksiin ja takaisin!”