H: Pääkokki M. Aaltonen nojailee tiskiinsä kuin kokki hellaan. Päivän toiset kahvikupit on juotu ja kello 10:30 ihmiskorvan tarkkaavuus huipussaan. Viimeinen Atlantis -sivuston aarrejahti on käynnissä. Levyn grafiikoita sketsaillaan toisaalla. Ihmiset huhuavat kevään keikoista netissä. Kokki-Miitri on saanut lähes jokaisesta uudesta kappaleesta miksauksia kuultaviksi, vertailtavaksi ja maisteltaviksi kotistereoihin saakka. Läsnäolijoiden itsetunto alkaa vahvistua. Nälkä ja väsymys väistyvät pian.
H: Emil pääsi käväisemään Imatran betonibunkkerissa, jälleennäkeminen oli riemuisa. Voin vain kuvitella miehen fiiliksen, kaiken äänityshelvetin jälkeen, kun tuoreilla korvilla saa kuultavaksi Suomen kovimman äänimiehen miksaamaa uunituoretta S-ryhmittymän rytmimusiikkia. Lisäksi mieshän ansioitui vokaalisuoritteiden taltioijana erinomaisin paperein. Stam1nan ulosanti ei taatusti ole se kaikista selkein, yksinkertaisin ja nopeasti ymmärrettävin asia maailmassa äänittää, saatika sitten järjestellä miksaten siihen salaperäiseen balanssiin, jossa kaikki ääni soi yhtäaikaisesti mutta harmoniassa. Miksaaminen on salatiedettä. Se on kullan huuhtomista meren pohjasta. Se on mustan kissan tango täysikuun aikana avaruuden tuolla puolen. Miitri on 2000-luvun velho, taikuri ja shamani samassa paketissa.
E: Kovasti minulta kyseltiin mielipiteitä. Kyllähän niitä löytyi, mutta minusta kyse oli enää makuasioista, niin valmista jälkeä Imatralla oli raakamateriaalista koottu. No, Miitri kyllä oikaisi juuri ”makuasioiden” olevan niitä, joita tässä vaiheessa prosessia enää hinkataan. Ja tottahan tuo: esimerkiksi virvelisoundiin oli edelliseltä kuulemalta tullut erityisen hyvää meininkiä. Kaiken kaikkiaan Miitriä ei voi liiaksi kehua. Ei mies syyttä ole niin elimellisesti Stam1nan kokonaissoundista vastuussa!
H: Matka Atlantiksen raunoille on ollut tälle laulaja-kitaristi-säveltäjä-sanoittajalle varmasti yksi raskaimmista projekteista kuljettaa eteenpäin. Levystä tulee raskas. Siitä tulee kokonaisuus. Siitä toivoo tulevan monella tapaa pätevän rock-tallenteen tunnusmerkit täyttävä: sävykäs, väkevä, ajankohtainen mutta (toivottavasti myös) aikaa kestävä, henkilökohtainen, tinkimätön. Adjektiivejä voi keksiä lisää vaikka läjäpäin… Vaan parhaan kuvan hommasta antaa voimakas sisäinen ristiaallokko: joka toinen päivä tuntuu, että teemme flop-poppia, joka toinen päivä taas mitä ankarinta rock-stoppia. Tämä tulee herättämään tunteita varmasti muissakin ihmisissä.
KOMMENTOI