H: Tarkoitus oli matkustaa perinteitä kunnioittaen vuoden -77 yksilitraisella minillä Helsingistä Ruissaloon. Valitsin Golfin, sillä olenhan turvallisen elämän perikuva. Yhtyeemme alkuperäisjäsen Nordlund, Tero, vastaanotti jo ennakkoon Turkuun suunnanneen delegaatiomme riemusylin vastaan. Ihana mies, ihana. Ei sillä, ettäkö Ruisrockissa olisi tänä vuonna ollut yhtään mitään kuultavaa noin niin kuin perjantain artistikattauksen puolesta. Mutta nähtävää kuitenkin riitti, lol.

P: Ruisrockista tulee ensimmäisenä mieleen kesän kuumimmat päivät ja niin kävi nytkin. Festivaali on toki muuttunut vuosien varrella, mutta aina artismi on saanut ensiluokkaista kohtelua ja huolenpitoa. Tänä vuonna yleisö oli huomattavan nuorta ja naispuoleista.

kp: Kirkkojengi Etelä-Karjalasta rytmiryhmän johtamana saapui Turgguseen lauantaipäivän ollessa mitä parhain. Tämä kaikki oli kuitenkin pelkkää hämäystä: alkukesän metalli- ja rockfestareihin tottunut ryhmä saisi nimittäin tänään kokea, mitä on elämä ja oleminen ”rock”-festareilla 2016…

H: Tuntui, että kaikki Suomen ja Ruotsin 17-vuotiaat instagram-pikkutytöt olisivat sumputtautuneet Ruissaloon ykköset päällä ensikänneissä. Torsot paljaina jalkapallouroot tanssivat sädetikkuineen silmät mustina aukkoina ja sheivattuina. Todistin omin silmin gourmet-olut teltalla, kuinka järjestyshenkilöstö ei edes halunnut episodiin, jossa täysin vatsahuuhtelukuntoinen nuori neito riisuuntui alasti, istui puupenkille ja laski alleen pilkkien ja öristen. Rock’n’roll on muuttanut muotoaan, se on nykyään Pokemon Go go!

P: Suurin osa bändejäkin oli miulle tuntemattomia elektronisen musiikin edustajia. Toki rokkiakin kuultiin ja ehdin nähdä osan Santa Cruzin rokkishow’sta päälavalla.

kp: Ennakkoasetelmista huolimatta lavalle kiivettäessä oli mahtavaa huomata, että vuodessa täysin uudet kasvot saanut festivaali sisälsi silti rock-musiikin janoisia ystäviä. Telttalava ei ollut yhtä tukossa kuin edellisen viikonlopun Tuskassa, mutta esim pittitoiminta oli vähintään samalla tasolla. Korkkasin lavalla syntymäpäivälahjaksi saadun skeittilaudan saman tien tajuamatta, että se oli jo valmiiksi paskana. Ei lähtenyt frontside olliet, mutta ei lähtenyt myöskään Kuukanniemen ukko ensiapuun – kreit sukses!

P: Ruissin keikki olikin yhtä juhlaa. Nähtävästi yleisöstä löytyi ainakin telttalavan täyttävä heviporukka, joka pisti pitit ja bileet pystyyn.

H: Jälleen erittäin pölyisen telttakeikan tomujen laskeuduttua hilseen lailla usvan takaa ilmeistyi upeita, lähes myyttisiä hahmoja. He olivat Apocalyptica-ystävämme Keikka-Eicca, Herkku-Perttu ja kumppanit. Halailimme estottomasti ja päivitimme kuulumiset pikaisesti, sillä pian maailmojen Apot kipusivatkin samoille hiekkalauteille miljoonaselloineen. Hmm, kuinka puhdistaa sello senttimetrin tomusta ja tuhkasta? Onnea matkaan, Stradivarius!

H: Lilli-Olkkonen nähtiin täyttämässä lisänimensä kirjaimelleen. Nordlund ja Olkkonen seilasivat silminnäkijähavaintojen mukaan vielä sunnuntainakin mellevissä mällyköissä pitkin Turun upeaa saaristomaisemaa.

P: Bileet jatkuivatkin illalla kaupungilla ja päätyivät ex-basismi Teron ohjaamana paikalliselle treenikselle jameihin, joista ei jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Jäin sunnuntaiksi Teron vieraaksi nauttimaan kesäisetä Turusta.

kp: Hauska sattuma lauantai-iltaan liittyen oli se, että pohdimme bändiläisten kesken yhdessä tulevaisuutta muun muassa Lucifer-bussimme näkövinkkelistä. Mikä siinä oli hauskaa? Se selviää ensi jaksosta…