kp: Aamu alkoi lattialta herätessä. Edellisen illan kotibileet olivat onnistuneet ja viskinkatkuinen nuorisoidoli oli aamulla vielä niin sanotusti hyvässä hutikassa. Asunnosta löytyi myös soolokitarataidetta edustava yksilö nimeltä Pekka, joka aloitti aamun hyvillä uutisilla: aikataulua on siirretty tunnilla eteen päin. Loistavaa. Greippimehun värinen korjaussarja tuillle, kumisaappaat ja uusi ESP Chief -basso mukaan ja uuteen bussiin, joka saapui ystävällisesti kotiovelle asti hakemaan meitä.
P: Illan isännän elkein sammuit sitten tyylikkäästi alasti eteiseen. Bussin kurvatessa pihaan ihmetys oli suuri. Meillä on ”uusi” bussi! Jee! Iloitsimme ja ihmettelimme Kai-Pekan uutta custom bassoa, joka on ns. aika paha.
H: Vaikka aika- ja naamatauluja oli venytelty tuntuvasti, oli silti Stam1nan jeesuksenkatkuinen työryhmä uudella teebussillaan Kivenlahden herätysjuhlilla jo aivan liian aikaisin. Edes Jeesus ei ollut herännyt tuohon aikaan päivästä! Tulimme Tuomaksen (ja Luukaksen ja Johanneksen) kanssa Helsingin synnistä Espoon Edeniin lähijunalla R. Maksoi Saatanan paljon. Niin, ja Radio Cityn Pauliina antoi kyseisen R-junan aikatauluvinkit suorassa radiolähetyksessä kahta tuntia aiemmin. Kiitos, Lucifer!
kp: Espoossa vastassa oli muiden bändin lisäksi omaa keikkaansa Jätkäjätkien kanssa odotteleva männä vuosien klassikko, Espanjan Prinsessa aka Kalle. Nopeat moikkaukset ja lavan sivuun seurailemaan Jätkäjätkien toimitusta. Ja kyllä toimii. Valitettavasti en pystynyt seuraamaan koko keikkaa alusta loppuun, koska sisäinen nukkumatti kehoitteli siirtymään bussin sänkyyn nukkumaan päässä ujeltavaa vuoristorataa pois. Tämä oli hyvä ratkaisu. Vajaan parin tunnin päästä olin kuin uusi ihmispaska.
H: Ai, sinnekö sie Kai-Pekka katosit…? Sie nimittäin makasit vauvamaisen onnellisena keikkabussin perseessä. Ajattelin, että ”on se nuoruus kyllä dynamiittia!”. Teki mieli lillittää, ihan vitusti. Lillitin vain kolme olutta. Pian oli näet aika vetää käteen uudet keikka-asut oikein porukalla ja se jos mikä vaati tarkkuutta. Nyt oltiin näet asian ytimessä.
P: Olimme jälleen panostaneet uusiin keikkivermeisiin ynnä taustalakanaan, jonka teema ei jätä mitään arvailujen varaan. Siun pitää tulla ite tsekkaamaan se. Väittäisin, että moisen dynaamista esitystä et ole nähnyt. Paljastettakoon, että itse sonnustauduin puolifarkkuhaalareihin ja K-maatalous -lippikseen. Kiitokset Hanttulan väelle keikkiasuavusta!
kp: Keikka-asuksi oli valikoitunut paniikissa veljeni Jupun tutuksi tuoma farkkuhaalari, joka vaihtui lennossa Kaken työhaalareihin, joihin 110% lihasta oleva mies ei itse mahtunut. Tai ei ainakaan pystynyt soittamaan rumpuja asuste päällä. Asukokonaisuuden kruunasi Olkkosen porukoiden vintiltä löydetty R. Nisosen logolla varustettu maalarin lippis ja aamulla mukaan otetut kumisaappaat. Bändi ei ole vielä tähän mennessä näyttänyt koskaan näin typerältä ja samanaikaisesti niin kovin luonnolliselta. Lavalle, mars!
kp: Keikka oli kokonaisuutena oikein mainio, mutta oma suoritus oli tällä kertaa syvältä Norjasta. Huvitin kitarateknikkoamme soittelemalla aivan mitä sattuu ja itseäni pudottelemalla jäisistä näpistä plektraa jne… Lavalla en kuullut kunnolla mistään mitään, mutta en myöskään osannut pyytää monitorimiksaajalta omaan monitoriin tai sidefilleihin lisää asioita. Olin hukassa kuin rusakko moottoritiellä. Paprikanjämänä paskakasan päällä oli vielä enoressa startannut rumputsekki minun puolella lavaa. Olikin aivan vitun hienoa yrittää soittaa Kaken mukana, kun lähes yhtä kovaa Kaken rumpujen kanssa omalta puolelta lavaa joku rumpali soittaa aivan toisella temmolla hienoimpia rumpufillejä ja -komppejaan. Kukin tyylillään. Jos niitä rumpuja on pakko soittaa ja virittää samaan aikaan esiintyvän bändin kanssa samalla lavalla ennen omaa soundcheckiä, niin tehkää edes samalla tavalla kuin Kake, joka testaa kamansa soittamalla lavalla olevan bändin mukana, jolloin rumpujen mahdollisesti kantautuessa lavalle asti se ei häiritse ketään.
P: Sen verran täytyy sanoa, että tuossa kelissä ei kukaan soita kielisoittimia. Lavalla oli näet pakkasta ja vaakasade teki tehtävänsä lavan jokaisessa kolkassa. Kiittelin itseäni paidattomuudesta. Selittelyt sikseen, keikkihän oli aivan hyvä ja jengi kelistä huolimatta messissä.
H: Keikan teki erikoiseksi sekä uusittu ulkoasu, myös vieraileva taivaallinen mikrofonitaiteilija Kirsi Ylijoki. Hän näet inkarnoitui paikalle laulamaan Tavastia palamaan! -gospelin. Palvoimme Rock And Rollin epäjumalia nyt siis yhden punapäisen mimmin lisävoimin! Oli hauska tykittää punkkia! Kirsi lauloi kuin enkeli (pienellä raspisaundilla hiottuna) ja me nyökyttelimme diabolista linkkuveistä kohti tihkusateessa hiljalleen kiirastulimaisesti grillautuvaa syntikansaa. Heil Kristu Corporal Punishment! Halusin juoda alkoholia!
kp: Keikan jälkeen kevyttä kenttälillittelyä ja bussin suunta kotia kohti… Mutta mitä tapahtui Espoossa?
No tätähän se sitten oli loppuyö.
