Emil valitsee tietokoneesta joko "kyllä" tai "ei".

EDESSÄ KEVÄÄN RAJUIMPIA RYKÄISYJÄ! LAPTOP POWER!

H: Lutakon loppuunmyyminen on kuin rakastelisi kaunista naista. Tai kahta peräkkäistä naista tässä tapauksessa.

(E: kuvittelee kahta peräkkäistä naista.)

kp: Aamulla piti mennä aamiaisen kautta aamusaunaan, mutta oli niin huono olo etten päässyt sängystä ylös. Ja tämä(kään) ei jälleen johtunut ankarasta dokaamisesta, vaan jostain muusta nestehukan ja väsymyksen sekoituksesta. Kohti roudausta, joka ei onneksi ollut vielä alkanut.

H: Ulkomailta importatut kumimaskit unohtuivat tietysti Savonlinnaan. Vidulius maximus! Onneksi roudaus kasvattaa lihaksia ja saa maailman tuntumaan kouriintuntuvalta paikalta. Kahvasta kiinni, nosto. Roudaus on aika mukavaa puuhaa. Siinä laitetaan auton persposkesta laatikoita sisään tietyssä tarkassa järjestyksessä. Virheitä ei sallita. Muuten Kake, roudauksen suurkapellimestari, louhaisee vähintään sanallisella säilällä pään irti. Taustalla kummitelee jatkuvasti itäisen Suomen ketterin vanhus, Jusbaum. Jossain kierii myös Jyrgen ja Teemu. Mutta missä on Pekka?

P: Tällä(kin) kertaa syy roudaamattomuuteeni on looginen. Vasen kämmen näet on ollut studiosta asti ns. paksana eikä sillä passaa kantaa mitn. Doctors orders. Mutta nyt, tilanne näyttää valoisammalta, olen saanut tukisiteen, jonka avulla arkiaskareiden tulisi onnistua käden käänteessä. LOL.

kp: Tuskin siuta silti näkee roudaamassa… Noniin! Matka Jyväskylään oli yllättävän pitkä. Miulla on tämän Savonlinnan säteeltä sellainen 200 kilometrin aukko, etten oikein tajua missä päin Suomea mennään. Matka oli pitkä, ja rakennustöiden takia vanhaan kunnon Lutakkoon oli hiton vaikea suunnistaa. Motarin kautta uusi yritys ja lopulta väärän risteyksen kautta perille. Kamat sisään autosta ja kaupungille etsimään bassonkieliä, joita ei ollut missään. Noh, sain sentäs yli satasella ostettua piuhoja ja AA-pattereita meille. 135-paksuisen bassonkielisetin metsästys on tänä keväänä ollut uskomattoman vaikeaa. Ne tuntuvat olevan joka paikasta loppu. Ja näitä asioita kun ei tietenkään voi hoitaa kuntoon esimerkiksi hyvissä ajoin ennen kiertueita…

kp: Tsekkiä, safkaa, Jyrin maailman parhaat saundit ja RYTMIHÄIRIÖ! Ilta alkaa hahmottua. Yhtään ei haittaa myöskään tieto siitä, että molemmat illat ovat ennakkoon loppuunmyytyjä. Myö tehtiin se taas! Ennen Rytmihäiriötä oli kuitenkin hetki aikaa käydä ihmettelemässä ison maailman meininkiä naapurirakennuksessa Nightwishin keikan muodossa. Tuomaksella ja muilla tuntuisi olevan hommat suht isoillaan…

P: Jeas, olipa aika erikoista käydä katsomassa toista bändiä viereisessä hallissa ennen omaa keikkiä, jolloin normaalisti keskittymiskyky vastaa koiranpennun tasoa. Maailmanluokan meininki oli.

E: Joo, ja maailmanluokan ihmisiä. Koska veneitä, valkoviinipulloja tai patonkeja ei ollut näköpiirissä, ja kaukana siinsi todella näyttävät ”visut”, osasin kuitenkin päätellä, etten ole Pori Jazz -festivaaleilla.

H: Hommahan meni niin, että törmättiin Marcoon bensa-asemalla ja tehtiinkin sitten vieraslistavaihtarit. Kybä nimeä päittäin. Siitä ei tietoa tuliko Yökalatyyppejä Lutakkoon keikalle, mutta Nightwishiä oli viti mukava käyä vilkaisemassa sen kuutisen biisiä. Teki mieli muuttua lohikäärmeeksi. Mutta ei. Piti olla se sama Antti ja mennä vetämään kusista kilttiä päälle Rytmihärön kaikuessa yläkerrasta.

E: Rytmis muutenkin kuulosti paremmalta kuin vissiin koskaan.

kp: Rytmiksen tiukan käskyttämisen jälkeen alkoi olla oma vuoro. Olimme kehitelleet Terminator 2 -tunnariin pohjautuvan keikkaintron, uuden keikkaoutron ja biisejäkin tuli treenattua tsekeissä muutama lisää, koska kahden illan aikana setit olivat muutamia Nocebon samoja biisejä lukuun ottamatta hyvin erilaiset. Hyvä myö!

E: Rytmis myös näytti paremmalta kuin vissiin koskaan.

H: Perttilä tuli saunaan backdroppi päällä.

P: Ai että. Miusta tämä perjantain keikki oli jotain maagista. Myö ja yleisö täydessä liekissä ja yhteys läsnä. Liekkö asiaan vaikuttanut myös se, että vetelin pitkästä aikaa Mesan Stiletto-vahvistimella, johon ollaan kitarateknikko Jyrin kanssa saatu vuosien varressa aivan mahtava soundi! Kiitos jengi, olimme yhtä!

kp: Keikka oli törkeän hyvä. Ei siitä osaa oikein muuta sanoa. Aurinko oli oikeassa asennossa ja sitä rataa. Sieltä sitten haparoitiin saunan kautta Rumaan ja pitsan kautta sänkyyn odottelemaan huomista settiä.

H: Miulla on muistikuva, että jompana kumpana iltana Lutakoista menin Rumaan, jompana kumpana menin suoraan hotelliin nukkumaan. Olikohan tämä se, jossa mentiin Rumaan? Sovitaan vaik niin.

Ensimmäinen ilta tummenee. Samoin Hyyrysen, Perttilän ja Helon tajunnat.