Varamiespalvelun Emil tässä, terve!

P: Saimme muutama päivä ennen Porin keikkiä suru-uutisen: Emil oli sairaana ja miehen osallistuminen bändin kesän viimeiseille keikkiviikonlopulle oli vaarassa. Matkalla teimme yhteisen päätöksen, että on parempi antaa miehen toipua rauhassa ja keksimme jotain spesiaalia korvaamaan Emilin jättämää suurta aukkoa.

kp: Erikoiskesä jatkui vähän valitettavammin. Olin odottanut tätä viikonloppua koko kesän, koska pikkurillin leikkauksen jälkeen oli tiedossa, että pystyisin ehkä soittaa kesän kaksi viimeistä keikkaa. Harjoittelimme, tai oikeastaan söimme Pyryn kanssa kuin mielipuoliset koko viikon ajan pahaa-aavistamattomina Emilin uutispommista. Olimme näet päättäneet poikain’ kanssa, että ei Pyryä voinut jättää enää kotiin viimeisen viikonlopun ajaksi, vaan vedetään keikat kahdella bassolla. Mutta eipä näille mahda minkään, Emil oli mielessämme jatkuvasti.

H: Tampere oli Suomen 2014 rantaleijonille vaarallisin kaupunki!

P: Poriin saavuttua moikkasimme nopeasti Insomniumin jätkiä, jotka olivat jo urakkansa suorittaneet. Kovasti varottelivat lukuisista ampiaisista, joita oli häiriöksi lavalle asti. Kai niitä sitten oli yleisössäkin, kertovat lehtijutut.

Onnellista sakkia.

P: Samaisella lavalla soitti myös Sonata Arctica, jonka kiipparisti Henkka on puolituttu mies. Pommi-Arin kannustamana uskalsimme kysyä miestä paikkaamaan Emilin osuuksia Dynamo-kappaleeseen. Ammattimiehenä Henkka suostui ja keikillä tultaisiin sittenkin kuulemaan kosketinääniä. Emil lähetti biisin soinnut ja Henkka kuunteli muutaman kerran rallin läpi, muuta ei tarvittu.

kp: Tilanne meni miulta ihan ohi, ja luulin jo hetken aikaa jätkien pelleilevän, kun he sanoivat Sonatan Henkan tulevan soittamaan. Mutta näin todellakin oli, joten iso hattu nousi Henkan suuntaan! Ukko taisi harjoitella kappaleen kaksilla päällekäisillä luureilla niin, että toisissa luureissa oli kiipparit ja toisessa Youtube-pätkää joltain meidän keikalta, jotta hän saisi haettua sinne päin olevat saundit. Respect!

Pekka Olkkonen ei turhia murjota.

kp: Pakon sanelemana jouduimme tietenkin turvautumaan suureksi osin vanhaan tuotantoon, jossa kiippareita on vähän tai ei ollenkaan. Kolmen viimeisimmän levyn kappaleissa kiippariosuudet ovat kasvaneet niin tärkeään osaan, ettei niitä vaan voi soitella ilman koskettimia. Noh, yleisö sai ainakin kerrankin niitä vanhoja biisejä, sekä taatusti erilaisen keikan tältä bändiltä.

H: Aikasen erikoisella kattauksella siis lavalle noustiin: kaksi basistia, eikä yhtään Emiliä.

P: Keikki oli ihan ok, Emilin poissaolo näkyi ja varsinkin kuului. Henkkakin hoiti Dynamon rautaisella otteella, suuret kiitokset vielä miehelle!

kp: Henkka hoiti homman ihan helvetin hienosti! Kyselin yleisöltä olimmeko Porin Jazzeilla vai rokkifestareilla, koska alussa meno näytti todella rauhalliselta. Jossain vaiheessa meno yltyi hieman tanssahtelevaksi, mutta hyvä kaaos oli kuitenkin kaukana. Ehkä porilaiset tykkäävät chillailla ja diggailla? Tai ehkä emme olleet iskussa? Mistäs näitä tietää. Oli muuten todella erikoista soittaa ilman Mehua. Viimeeksi näin on tainnut käydä 2008.

H: Oli muuten todella erikoista soittaa puolet keikasta huutavassa kiputilassa. Laulaja-kitaristi-Hyyrynen näet teki tutun temppunsa ja kirmaisi ns. tantereelle kitaroineen päivineen kesken Vapaa maa -kappaleen. Ohitettuani olutalueen ja lonkeroa kitaan kippaavan Perttilän suuntasin reittini alueen takareunalle. Omituinen chillausalue sohvaryhmineen näytti kutsuvalle. Loikkasin pehmeälle upottavalle sohvalle keekoilemaan, elämään menetettyä nuoruuttani, hengittämään rock’n rollia. Virhe. Poisloikka sohvalta oli alaselälleni liikaa. Lopputulos: kammottava lihasrevähdys pitkien selkälihasten päädyssä. Tuska oli vitunmoinen. Kinkkasin takaisin lavalle, kuin kurat housussa, vauvanaskelin.

P: Keikin jälkeen en voinut mennä nukkumaan, joten Porin Monttu ja Rytmihäiriön keikki kutsuivat. Ilmassa oli jäähyväisten tuntu.

H: Keikan jälkeen ei voinut mennä nukkumaan, koska verenkierrossa oli norsuannos kipulääkkeitä. Asettelin petauspatjan lattialle, kuuntelin nappikuulokkeilla Jussi Hyyrysen demoja, hymyilin huumauspäissäni ja helvetin portit aukenivat.

kp: Lähtiskö, eikö, lähtiskö, eikö… No totta helvetissä Rytmihäiriö on nähtävä! Olimme onnekkaita, koska heidän iltama oli ilmeisesti sen verran aikataulusta jäljessä, että Lemin mattimyöhäiset ehtivät Monttuun juuri sopivasti ennen keikan alkua. Porukkaa oli alakerran täydeltä ja Rytmikset veivasivat sellaista hittikimaraa, että ihan hiki tuli! Loistava ilta, ja aamulla odottaa loistavan aikainen lähtö kohti kauneinta Etelä-Savoa, Mikkeliä.

Porissa porisee ja poreilee.