kp: Lahti Lahtis. Kevätkiertueen lyhyin keikkamatka kotiovelta laskettuna, joten eipä ollut mitään hätää herätä aikaisin, saati kiirehtiä junaan tai bussiin. Ajelin Lahden juna-asemalle hakemaan Teemua, Emiliä ja Peksiä peräkontti täynnä tavaraa! Päätimme panostaa bändinä ladattaviin akkuihin, niiden laturiin ja kaikkeen muuhun hauskaan, joka tekisi meistä parempia ihmisiä ja muusikoita.
Sitten ihmettelemään lavaa, joka oli jo lähes valmiina. Jälleen kerran soundcheckistä, saati ajasta keikkaan asti ei ole oikein mitään ihmeellistä kerrottavaa. Paitsi että Kake oli kuumeessa ja kalpea kuin zombi. Teki pahaa edes katsoa tuota 38 asteen lämmössä tuskailevaa tautikasaa. Flunssassa soittaminen on inhottavaa, mutta kuumeessa soittaminen on kauheaa. Ei käynyt kateeksi…
Stam1nan tekniikalla on lokoisat oltavat.
Bäkkäriruokailua, saunomista ja Pelle Hermannin katsomista netistä siivitti tunnelmallaan alakerrasta, eli rakennuksen jättimäisestä aulasta kumpuava Suomen Hiihtoliiton juhlinta. Hiihtohommat olivat (muistaakseni jälleen kerran) tehneet hotelliyöpymisen Lahdessa käytännössä mahdottomaksi, joten keikan jälkeen ei ollut bileitä Torvessa tai karaokea Wanhassa mestarissa, vaan yöllinen bussisiirtymä Suomen Forssaan! Hiihtopukumiehet fiilistelivät dop… hemoh…. kuoharipäissään jazzia ja Kake lämmitteli perinteiseen tyyliin katsomalla vielä noin 10 minuuttia ennen keikkaa ”Worst Russian accidents” -videokokoelmia tai muuta vastaavaa viihdettä…
Ainiin, olihan meillä tänään lämppärikin, Omnium Gatherum. Ukoille terkkuja!
Oma keikka pääsi alkamaan mukavan ajoissa, jo 21.50. Ainakin itselläni on ollut muutaman viikon kateissa se lähes ”täydellinen” onnistumisen tunne keikkojen suhteen. Se tunne, kun luulee edes hetkittäisesti osaavansa tämän homman. On ollut hyviä keikkoja, mutta niissä on ollut vähän jotain hässäkkää. Tänään oli alusta asti selvillä, että nyt olemme lähellä sitä hyvää meininkiä. Tämä ilta ei olisi ehkä se kaikista riehakkain yleisön puolesta (vaikka pitti pyörähtikin ihan hienosti pari kertaa), mutta tunnelma oli erittäin kohdallaan. Hyvä fiilis välittyi yleisöstä, ja ainakin itselleni jäi sellainen kuva, että salissa oli sellainen lämminhenkinen ja nautiskeleva fiilis.
Oli miten oli, helvetin hieno keikka pitkästä aikaa.
Ja sitten Forssa kutsui. Bussimatka meni rauhaisissa tunnelmissa. Havaittavissa oli pienen pientä lillittelyä ja tunnelmointia. Kävimme itse asiassa mielenkiintoisia keskusteluja siitä sun tästä, mutta koska ne eivät sovi rock-bändin keikkapäiväkirjojen tyyliin, niin liioitellaan mielummin tätä olematonta alkoholin käyttöä. Se kun on jostain syystä edelleen hirveän katu-uskottavaa. Ja myö halutaan olla katu-uskottavia! (ehkä myöhemmin keväällä julkaisen ohjeiston, jota noudattamalla saa rakennettua rock-uskottavan keikkapäiväkirjan.)
Olimme Forssassa joskus varttia vaille kolme, joten hurjimmat rock’n’rollin dekadenssistä elämää itseensä nenän kautta imuroivat suurvisiirit ehtivät käydä vielä (Forssan ainoassa siihen aikaan auki olevassa?) 54:ssa maistamassa pari shottia. Baari oli suhteellisen tyhjä, toisin kuin maha pitsan jälkeen. Hyvä. Rock!
Hienoa keikkaa on syytä juhlistaa. (pullon hinta 459€)
