Tapahtumajärjestäjä Jukka ilmoitti ennakkolippuja myydyksi tuplasti enemmän normaaliin rock-iltaan verrattuna. Lähtökohdat mikkeliläiseen viikonlopun aloitukseen olivat siis maksimaaliset. Take no prisoners, take no shit!

Rohjustimme paikalle kärsineinä ja kipeinä. Flunssa oli kiristämässä luista otettaan ainakin kitaramies Olkkosen kaulan ympärille: miehen oli poistuttava soundcheckistä apteekkireissulle paskan olonsa johdosta. Muistikuvissa ainakin monitorimies Vuorela ja kuljetushenkilö Salmi valittelivat samaa asiaa. Me muut (eli tarkemmin minä ja Kai-Pekka) kärvistelimme lähinnä alkoholimyrkytyksen jälkioireissa. Hyvällä huumorilla ja tomeralla roudaamisella kehon rankaisutoimenpiteet saatiin kuitenkin suoritettua ja saavutettiin buddhalaisen itsekurin win-win-situation, eräänlainen nirvana taikinamaisen naaman ja katumuksen olomuodoissa.

Äänihommat otettiin haltuun, erinomaisen ruoan ahtaminen sekä (epätavallisen tasokkaan) saunaosaston hyväksikäyttö myöskin. Eilisen illan keikkavaatteet laukusta kuivumaan ja ei kun katsomaan Republicin agressiivista tulkintaa todellisuudesta. Yhtyeen industrial-metal-hc-pop-hiphop-jazz-tyyli vangitsi silmin ja korvin nähden varsin mukavan kokoisen ryhmän bailaajia haltuunsa. Väsyneinä mutta viinanhimoisina Repbublicin miehet rohjustivat takahuoneeseen ennen kahtatoista, mikä toimi meille Lemin hurjille merkkinä valmistautumisesta omaan koitokseemme.

Paikalla oli neljän ja puolen sadan hengen edustus eteläisen Suomen ankarimpia bailaajia. Keikalla nähtiin heti alusta asti rajua sheikkaamista muun muassa kahden nuoren neidon toimesta. Jonkinlaisella alustalla keikkuneet tyttäret näyttivät mallia, josta eturivin hurjat sovelsivat omanlaisensa manööverin. Tukan heiluttaminen oli tosiasia, nahkaa eikä niittikoruja jätetty unelmien tasolle.

Eikä jäänyt heiluttamiset siihen: edellisen kesän Jurassicrockin Raised Fist -keikka jätti sekä lähtemättömän elämyksen, myös idioottivarman välispiikkimateriaalin.

Mikkelin lempinimi on ”kikkeli”.

Kyseessä ei ehkä ole maailman uusin vitsi, mutta tokkopa omenakaan kyselee mistä se on pudonnut. Mikkeli-kikkeli-yhteyteen viittaaminen useammassa kuin yhdessä välispiikissä (sekä yllättävästi myös kesken kappaleiden) olisi tietysti laskettu täysin ala-arvoiseksi yritykseksi huvittaa yleisö, mutta kyseisenä iltana Vaakunassa esiintyikin Stam1na, paskanjauhannan Mensa.

Kuten edellisenä iltana, Stam1na otti asiakseen teipata jälleen päällensä takahuoneesta löytyviä jätteitä. Rumpali Velinin avustuksella basisti Kangasmäen toiseen jalkaan liitettiin banaanien kuljettamiseen tarkoitettu pahvilaatikko, sekä toiseen jalkaan tyhjä olutkori. Valitettavasti liikuntateknisistä syistä briljantin vittumainen olutkori sai luvan lähteä, mutta banaanilaatikko sentään säästettiin. Itse sain kenkieni kärkiin ja polviin valkoiset muoviset oluttuopit, kirkkaalla, leveällä teipillä kiinnitettyinä.

Nerokkaana sanoittajanakin tunnettu Republicin laulajan virkaa toimittava Kalle nimesikin uuden lavalookkimme ”office metalliksi”. Muita vaihtoehtoja olisi ollut esimerkiksi ”trash metal” tai ”homeless-Kiss”.

Keikka itsessään tarjosi annoksen erittäin kovassa iskussa olevaa yhtyettä. Luulen että Mikkeliin jäi hyvä fiilis.

Esiintymisen jälkeen suoritettiin monen muun aktiviteetin muassa valomies Petsalon initaatioriitti. Edellisellä kerralla samaisessa keikkapaikassa juhlistettiin kosketinsoittaja Lähteenmäen ensimmäistä keikkaansa yhtyeen riveissä. Tuolloisesta riitistä toistuvaksi teemaksi otettiin uhrin alastomuus, ylösalaisin kääntäminen ja pään dippaaminen vesiastiaan. Petsalon käsittelystä poisjääneitä teemoja oli muun muassa omena ja alkoholi: omenaa ei alunperinkään ollut, mutta alkoholi taisi mennä sen Marco Hietalalta näyttävän muusikonretkun kitusiin, joka puski takahuoneeseen taputtamaan miksaaja Jauhiaisen kaljua ja huutelemaan omituisia.

Ja tässä lopuksi erikseen on mainittava, että Jarva Matin lisäksi koko The Republic of Desire on maailman hauskin mies(joukko). Tämän tietää myös Hotelli Vaakunan yörespa, samaan kerrokseen majoittunut lasten ja nuorten ampumahiihtojoukkio huoltajineen, sekä nuori Hieho-niminen serkkupoika.