H: Kevät 2015 lähti rajusti liikkeelle. Hyväntekokonsertin lisäksi yhtyeemme nimi heilahteli Emma Gaalojen ja Soundi-vuosiäänestysten välillä kultainen sädekehä päänsä päällä. Lisäksi, kesälle 2015 uutisoitu Provinssi-spektaakkeli kuumensi keskustelua entisestään. Mitä ihmettä, oliko Stam1nan edelleen mahdollista kasvattaa palliaan kotimaisena heviyhtyeenä? Kaikkien näiden vuosien jälkeen?
kp: Onhan tästä aika erikoinen kevät ja ylipäänsä koko vuosi alkamassa. Paljon uusia keikkapaikkoja, kesähässäkät ja jossain vaiheessa, toivon mukaan hyvin pian kokoonnumme treenikselle ihan uusien juttujen puitteissa. Uijui!
E: Paljon puh
H: Kymmenvuotiskiertueen todellinen startti koettiin Levillä. Harjoittelimme tälle ”välikeväälle” lähemmäs kymmenen harvinaisempaa biisiämme, joita sotkea mukaan keikasta toiseen. ”Välikevään” tästä tekisi siis se, ettemme olisikaan julkaisemassa kokoelma-albumia, DVD:tä, VHS:ää, tai e-kirjaa urastamme. Vaikka olisihan se ollut hienoa. Varsinkin e-kirja. Tai CD-ROM.
E: Laserdisc. Jättimäinen, peilaava rinkula. Ilmeisesti joissain karaoke-laitteissa käytetään edelleen laserdiscejä. Monessakohan karaokessa tulisimme käymään tänä talvi-keväänä?
kp: Karaokesta tuli mieleen, että tänä keväänä yhtyeen antibailausosasto kokee vielä koston, kun joku aamu rallipelin tilalla on Singstar ja kossupullo.
H: Jätkät ilmaantuivat Leville aikaisin aamusta. Olimme Purmosen kera hengailleet coolisti Lapin seudulla muissa työmerkeissä koko kuluneen viikon, joten sivukaronkan turvottamin silmin halasimme Kai-Pekkaa, Emiliä, Pekkaa, Jusbaumia, Jyriä, Teemua ja Villeä veljellisen jämptisti. Kake katsoi silmällä, emme uskaltaneet halata häntä.
P: Tosiaan, matka pohjoiseen alkoi jo torstaina ja sain ohjeistuksen matkustaa junalla Mikkeliin, josta Lucy ottaisi minut kyytiinsä. Olipa mukava astua taas omaan tuttuun bussiin, jossa on vietetty niin monet hyvät hetket. Tunsin nostalgiaa. Ja meninkin hyvissä ajoin punkkaani. Olimme aamukuudelta perilleä Levillä. Siitä sitten taksikyydillä majoitukseen Tonttulaan ja odottamaan seuraavan aamun harrastetoimintaa.
E: Hyppäsin junasta bussiin, kun bussimatkaa oli vaivaiset 12 tuntia jäljellä. Gran Turismo kävi jo kuumana Pleikkarissa, mutta niin pelaajatkin. Iltakahdeksan pizzalla tunnustelin oliko ilmassa kaljoittelua. Varuiksi ostin 12 pulloa olutta. Seuraavan kuuden tunnin aikana join niistä neljä ja päivittelin Villelle langenneita ajokelejä.
kp: Joo, autossa ei ollut ihan hirveästi mitään muuta tekemistä istumisen ja kaljan litkimisen lisäksi. Meneehän se torstai näinkin…
P: Kake oli saanut ystävältään kutsun Levirallycenteriin ja pyysi miut ja kuski-Villen mukaan. Väsyneenä, mutta uteliaana autonörttinä lähdin mukaan. Aamu sarasti kauniina ja Levin luonto ja maisemat tekivät suuren vaikutuksen. Tänne pitää tulla ihan ajan kanssa lomailemaan. Unihiekat karisivat nopeasti, kun Jani Ylipahkala ajatutti meillä monenlaista vekotinta. Saatiinpa hurjastella muutama kierros jäärataa ihan ihka-aidolla ralliautollakin. Lopuksi mestari antoi kyytiä, jollaisessa en ole koskaan aiemmin ollut. Nauroin. Kiitokset tästä hienosta kokemuksesta Tarelle ja Janille!
E: Kello soitti puolen päivän jälkeen lounaalle, josta palasimme Antin ja Kaikan kanssa takaisin syrjäisempään Tonttulaan. Halusin moikata pihan karvaisia hevosia, koska näillä leveyspiireillä ei turha elikko vietä päiviään ulkona alasti. Kylmää, kaunista ja rauhallista. Siinä suuren, meille varatun huvilan olohuoneessa luin astronomiaa, kuuntelin Dark Side of the Moonia ja ihastelin ikkunassa hangille laskevaa Lapin aurinkoa. Ammatin luontaisetuja.
H: Santa Cruzin jäppiset ilmaantuivat äänenpaineentarkistuksen loppupäässä mestoille, joten Vapaa on sana, Peto rakasti sinua, plus muut kryptisemmät erikoisnumerot ehditiin kerrata yhdessä vain muutamaan otteeseen. Vot, nuorikot lavalle ja vanhakot Hullun Poron ravinteliin illastamaan. Keikka alkoikin sitten vasta lauantain puolella klo 01.
P: Santa Claus -bändin jäsenet olivat jo hyvän päivän tuttuja muutamilta aiemmilta yhteiskeikoilta ja mukavahan näitä lahjakkaita poikia on nähdä ja kuunnella. Olivat ilmeisesti ensikertaa Lapissa.
E: Aivan poikien keikkaa ennen kantautui heidän huoneestaan tuttu kipale: juniorit lämmittelivät kuuntelemalla Training Montagea! Yhteys oli olemassa.
kp: Meikäläiselle kosketus Suku Cruz -bändiin oli ensimmäinen, mutta erittäin positiivinen. Ukot, tai no, pojat veivasivat helvetin hienosti!
P: Keikki alkoi tosiaan vastoin kaikkea järjellistä toimintaa vasta kello yhdeltä yöllä. Kuitenkin veto oli ihan kiva 8+ ja väkeäkin viime Eläkeläis-rundiin verrattuna enemmän paikalla. Keikin jälkeen saimme kyydin takaisin majoitukselle, jossa lämppäreitten kanssa seurustelu ja heidän uuden levyn fiilistely jatkuikin aamuun asti, kunnes oli aika hypätä Lucyn kyytiin ja matkata Ouluun.
H: Niin, eli suomeksi: valvoimme kuuteen aamulla, shuttle haki umpijuopuneen ryhmämme, kippasi sen bussille Levin keskustaan ja a’vot, matka jatkui. Matka jatkui Ouluun huuruisena, mutta niin shamanimaisissa sfääreissä kuin olla ja voi.
KOMMENTOI