Hyvään alkuun edennyt nuori heavy-yhtye Stamina siirtyi bändielämän arkeen. Demoja ja pistokeikkoja oli tehty muutama vuosi, jäsenet tulivat yksitellen täysi-ikäisiksi ja oli tehtävä päätöksiä musiikin, koulunkäynnin ja vääjäämättä lähestyvän asepalveluksen välillä. Polkupyörät vaihtuivat mopoiksi, mopot piikeiksi, kitaravahvistimen ei tarvinutkaan olla enää Marshall, Lappeenrannan sataman pussikaljoittelu vaihtui baarien tiskeille. Opiskelu ja ystäväpiiri siirtyi entistä kauemmas kotikylästä: samalla toteutui ensimmäinen kokoonpanomuutos.
Hyrde: Basistina toiminut Jaakko työsti Staminan ohella muistaakseen opintoja ja jotain salaperäistä bm-prokkista. Pian meil oli aikataulullisia ongelmia ja myö alettiinki ettimään uutta äijää nelikielisen varteen. Hyvä fiilikset tais olla kuitenki Jaakollaki, päästiin koko porukka keskittymää omiin juttuihi paremmi. Mie edellee muistan mite vissii tokan keikan yhteydes Häggis tinttas yhtä luumäkeläistä jantteria käkättimee, vitti jäi kyl ikävä Jaakon meizinkejä.
Alander: Näin ite eka kertaa Lemin limudiskossa joskus vuonna 1997 ja se taais olla jopa niitten eka keikka, olin ällikällä lyöty kui hyvi jotku osaa soittaa ja kuin rankkoja biisejä niil oli, sillo taisin myös moshata eka kertaa bändin keikalla.
Hyrde: Siin meien reenikämpän ikkunan alla tais aika usein viikonloppusi hengata tätä Lemin nuorempaa jengiä, ne piti nuorteniltoja siin yläkerrassa koulusalissa (mis mie kävin itseasiassa peruskoulun ekat luokat). Se helvetilline paukeha kaikuu siel vanhas rakennukses ontoissa puurakenteissa. No, yks nuori tupakoiva omituine jätkä sieltä jotenki erottu seurasta, Alanderin Paavo. Se oli perustanu isoveljensä Lassen kanssa samoihin aikoihin tai vähä sen jälkee The Republic Of Desire -bändin, myöhä nähtii siin Paavalissa potentiaa ja hyvää nuorta lavaenergiaa. Ei muuta ku rippi-ikänen, kallo alta kaljuksi ajeltu sälli puhutteluu ja testiin reenikämpälle, vissii samana iltana ku kysyttii koko asiaa.
Alander: Jeah, oli aikamoinen pamaus ku siinä illankuluessa Antti tuli kyselemään soittotaitoja ja pyyteli kämpälle treenailemaan, olin jo salaa pitemmän aikaan toivonut tuon kaltaista kutsua, mutta oletin ettei tule tapahtumaan. Siinä sitten pienessä humalassa sormet ja kädet täristen puoliks kuset housuis tapailemaan jotain heavyklassikoita, mitähän ois ollu. Ehkä jotain Metallica-linjaa kuitenkin. No, eipä mitään näyttö ilmeisesti vakuutti ja n. tunnin paukuttelun jälkeen Antti ehdotti liittymistä Staminaan!!! Whooppieee ai olinko innoissani. Melkein heti alettiin treenailemaan uusia biisejä, ja niitä treenejä olikin sitten todella paljon, about 6 kertaa viikossa, sit monia keikkoja myöhemmin käytiin nauhottamassa Moulted Image -kasettijulkasu jota varten otettii varmaan sata promokuvaa eri paikois, lopuks käytettiin niitä jotka käytiin ottamas studios ja kaikki (paitsi Teppo) näytettiin melko, krhm, tyttömäisiltä.
Hyrde: Muutes, tuo eräskin Kangasmäen retku oli muute myös yks näist tyypeist jotka siellä ikkuna alla kuulosteli meiä soittoa pakkasessa.
Kaikka: Vuosi 1998 oli ensimmäinen kerta kun näin Staminan livenä Karhunpoika sairastaa ruttoa -tapahtumassa. Silloinkaan musiikista ei tajunnut mitään, mutta homma toimi. Paavo riehui kuin pieni eläin lavalla ja jätkien soitto kuulosti hyvältä. Reksivisiittana lavalla toimi hirttoköyteen ripustettu nallekarhu. Mie menin seuraavalla viikolla Lappeenrannan Levymusiikin Matilta ostamaan Moulted Image -demokasetin. Seuraavan vuoden puolella muistaakseni siirryttiin silloisen bändini kanssa ikkunan toiselle puolelle soittamaan samaan reenikämppään. Sitä kautta sitten aloin pikkuhiljaa tutustua Stampan poikiin.
Hyrde: Paavali veti miun mielestä hommat viti hienosti, se hoiteli keikoil hommat riehumalla viti järjettömäst ja ryyppäämäl aina ja rajusti. Näin Republicin keikan tos tovi sitte ja eipä ole äijän liikehdintä taantunu mihinkää. Nykyää sil o vaa enemmä ja tukkaa tatskoja. Saman kokone se taitaa olla vieläki. Paavali tutustutti meille enemmän sellasta rock-asennetta, kajaalia ja poseerausmeininkiä. Itse asiassa mie rupesin kuuntelemaa Hellacoptersia sen ansiosta. Paavali oli lisäks sitä porukkaa, joka kuunteli Strapping Young Ladia ja Ministryä ennenku kukaa lemiläine ymmärs niist yhtää mitää. Myö pelattii kans roolipelejä, mm. Call Of Cthulhua.
1998 yhtye painui takaisin Astia-studiolle toisen demon äänityksiin. Moulted Image -kasetti sisälsi viisi kappaletta karua pauketta ördauksella, puhtailla lauluilla, kahdella kitaralla, bassolla ja rummuilla. Päätösraita Uneraseable Trepanation soi myös Flemingin luotsaamassa Metalliliitossa.
Hyrde: Oliha se aikamoine fiilis ku Klaus sen biisin spiikkas sisää. Kuitenkin valtakunnan verkossa mainittiin yhtyeemme nimi, bändin ikä ja tyyli plus hieman taustatietoa, mitä nyt oltiin saatekirjeeseen kirjoteltu. Myö otettii se lähetys nauhalle tottakai, toivottavast neki c-kasetit löytys jostai…
Alander: Eka keikka Staminan kanssa oli Monarilla ja pelotti ja jännitti ja kaikkee muuta. Askillisen tupakkaa poltettua ja paikoillaan hypittyä tuli h-hetki ja siinä jännittäessäni en oikein muuta keksinyt kun riehua niin paljon ku pystyi soiton häiriintymättä ja siitä lähtien on tullut tehtyä samaa joka keikalla, oli ajoittain rankkaa kun saatto olla saman tapahtuman aikana Staminan ja Republicin keikka peräjälkeen, sillon aina vähän väsytti. Ne oli hienoja aikoja kun Staminan kanssa tuli reissattua ja nauhoiteltua ja tuolloin tuli opittua kaikki oleellinen bändi- ja studiohommista ja niistä on kyllä ollut hyötyä aina, ihmettelin ja ihmettelen edelleenkin mistä Antti, Pekka ja Teppo repii kaiken sen energian millä ne tekee tätä juttua heikommat ois jo lopettanut. Hulluja…
Paavo Alander soitti bassoa Staminassa reilun vuoden. Työt Republicin kanssa veivät kuitenkin miehen mennessään ja kolmikko Velin/Olkkonen/Hyyrynen jatkoivat vuonna 1999 triona.
Hyrde: Meillä oli vuoden 1998 loppupuolella taas bändi-iltama Lemillä, nimikkeellä Karhunpoika sairastaa ruttoa. Saimme headline-paikalle jälleen Bodomin äijät, tulivat vissiin suoraan Japanin turneelta. Meiän keikalla oli vierailevana artistina paikallinen Tiina Tiilikka, joka laulo pariin biisiin stemmaa. Taisi olla just samoja aikoja kun Nightwish aloitteli uraansa. Harmi ettei naisvokaalihommat menneet sitä pitemmälle… Tiina läks ujona tyttönä heti keikalta kotio, eikä takas kuulunu. Noh, onhan tuolla kasettivarastossa onneks toltaki illalta videomatskua, se on vaa jääny harmittamaa ett Laihon Alexin kanssa puuhatussa haastattelussa jäi mikrofonin piuha kiinnittämättä kameraan. Siinä se jorisee juttujaan ilman ääntä. Mut sitte löytyy videopätkää missä jätkät leikkii Legoilla takahuoneessa. Täyttä rautaa.
KOMMENTOI