H: Vuosi 2011. Ikää 30. Lettu kurtussa. Asetin itselleni haasteen: rundin ekat keikat vesiselvinpäin. Eli vesipäissään. Ei liruakaan lekkerinesteitä ennen keikkaa, koko päivän aikana. Eikä keikan aikanakaan. Ehkä keikan jälkeen. Miten tässä tulisi käymään? Uusi politiikka, vaarallinen politiikka. Liittyyköhän tämä jotenkin Perussuomalaisiin?
K: Antin, Mehun ja miun yhteisesti sopima päätös lavaläträämisestä oli tosiasia. Keikalla on kiva lillutella, joten minkälainen paniikki pelkästä vedestä tulee?
H: Vesi on pelottava elementti. No, nähtäväksi jäi. Ankaraa roudausta Lappeen ytimessä. Kamat pydeen. Vanha kunnon tekniikka, läpä läpä, selkätapu selkätapu. Lappeenrannan TexMexin, eli Telemexin johtajajätkä toimitti keikkapaikalle uusia piuhoja, plektroja ja omituisia liikennevalohärpäkkeitä henkilökohtaisesti. Melko messevää palvelua! Olimme kitara-Jyrin kanssa liekkimeressä. Ehkä selviäisimmekin, vaikka langaton skebalähetin oli edelleen mykkänä.
K: Jep, tekniset speksit keikkakauden aloittamiseen ovat kuosissa: bassot huollettu, housut pesty, kieliä niin perkeleesti ja miljoona plektraa. Time to rock!
E: Täyden alkoholittomuuden lisäksi paikalla pyöri myös pari lasta, joten vaikutti siltä että olimme harpanneet puolessa vuodessa valovuosien hypyn aikuisuuteen asti.
H: Time not to drink! Paitsi sporttijuomaa! Se imeytyy! It sucks!
K: Itse keikka sujui hiton hyvin. Itse asiassa yllättävän hyvin ensimmäiseksi keikaksi pitkän tauon jälkeen. Odotin myös paikalle saapuvien ihmisten määräksi pientä lukua, mutta reilut 200 lipun ostanutta on erittäin hyvin torstai-illaksi. Ja jengi oli vielä hyvin mukana, joten mikäs siinä vedellessä! Keikan jälkeen oli aika uhrata loppulita pikkuveljeni ja lappeenrantalaisen rumpalilegenda Matti Jarvan kanssa… Voi pojat.
H: Jarvan Matti ja Pulkkisen Tuomo hallitsevat Lappeenrantaa rautaisilla nyrkeillään. Rytmiryhmä Dresdenin yltä! Rautaa sataa, like dropping the kids at the pool!
P: Lepran keikistä tulee mieleen seuraavat asiat: omat viikset ja iskältä pöllitty 70-luvun t-paita, täysi tupa, hyvä tunnelma, huumori. Taidettiin yhdessä todeta keikin jälkeen, että meni vähän liian hyvin kiertueen ensimmäiseksi keikiksi. Ja harvinaista tosiaan, mutta kukaan bändin jäsenistä ei juonut ennen eikä jälkeen keikan. Paitsi vissiin Kaikka. Meillä on sittenkin selkärankaa. Paitsi Kaikalla.
E: Manuelin viikset on kyllä helvetin siistit.
K: Puhe oli ennen keikkaa lilluttelusta. Eihän tässä nyt kuitenkaan Jeesus-kerhoon lähdetä, vaikka Jarvan kanssa lulluttelu pitää usein sisällään lähes jumalanpalveluksellisia piirteitä! Eikä viittä lonkeroa voi laskea ryyppäämikseksi…
H: Lillittelyä lilliputtikaavassa tahi jättiläissärppäyksin, kausi ja vuosi ja ränni on avattu. Hienoa päästä taas lasettamaan porukalle uutta ja vanhaa paskaa livenä. Upouusin biisimme Keisarin uudet vaateet kulki aivan tyydyttävästi. Ainahan noihin ”keskeneräisiin” elikkäs vielä levyttämättömiin kipaleisiin puuttuminen etukäteen on riskaabelia hommaa. Mutta riskejä on otettava. Samoin Pyhä yksinkertaisuus, jolla biisinä on ikää noin kuusi vuotta, saatiin rullaamaan edes jotenkuten. Pakkohan sitä on yrittää tarjota porukalle edes jotakin uutta, taikka vähintään vähemmän veivattua. Bändi täyttää kesällä kokonaiset 15 vuotta. Aika erikoisia aikoja elellään, siis! Mitähän sitä sitten keksisi?
KOMMENTOI