KP: Heräsin masentavaan näkyyn: Puolikuollut Hyyryin makaa sängyssä yskien ja huohottaen. Lompsin aamupalalle herkullisten vohveleiden ja kahvin ääreen. Kello oli noin puoli kymmenen, joten meillä oli aikaa käydä alakerran musiikkikaupassa sekä apteekissa. Sen jälkeen matka Lahteen sai luvan alkaa.
H: Pieraisin. Se oli äänetön, joten käänsin katseeni Emiliin ja tein syyllisen näköisenä tuuletusliikettä. Emil katsoi minua ja ymmärsi. Hänkään ei sanonut sanaakaan, vaan nyökkäsi ja avasi henkilöautonsa ikkunan nopealla ranneliikkeellä. Mistä oli kyse?
E: …
KP: Ainiin! Yritin edellisenä päivänä valjastaa käyttööni jotain helvetin surffilaudan näköistä bisnes-puhelinta tuloksetta. Päätin silloin, että tämä puhelin päätyy surffaamaan Kymijokeen. Toisin kävi, koska periksiantamaton monitori-Tiemu halusi vielä ropeltaa puhelinta, ja tällä kertaa hyvin tuloksin: sain lähetettyä elämäni ensimmäisen multimedia Matkakeitaalta Emilille, kuvatekstinä ”Kaikka 1 – ATK 0”. Hetken riemun jälkeen huomasin kuitenkin, että eihän se paskaluuri toiminut kunnolla vieläkään, joten aallot odottavat jälleen…
E: Älä nyt vielä luovuta. Kärsivällisesti kun yrität, niin pääset varmasti kännisten ja kusisten peniskuvaviestien lähettelyn makuun.
H: Suomen listan kärkeen kultalevyllään singahtanut Stam1na matkusti kohti Lahtea. Gay-keikkabussiin ei mahdu yhtyeen kaikkia laatikoita ja henkilöstöä kerralla, joten kosketinsoittaja Lähteenmäki joutui lähtemään omalla henkilöautollaan taittamaan kolmipäiväistä viikonloppurundia. Hyyrynen istui Emilin seurana ja elehtii puhumatta, sillä edellisenä iltana Porin Kinossa oli miehen ääni eittämättä ns. tuhoutunut. Nyt pitäisi levätä. Nyt pitäisi ottaa vapaata. Mutta ei. Sen sijaan Hyyrynen pieree henkilöautossa, päivittää kotisivujaan kännykällä ja elää Suurta suomalaista rock-todellisuutta.
KP: Vokalistimme näytti ahdistuneelta, koska ei päässyt pelleilemään meille, eikä Emilille pelleily hyödyttänyt hänen keskittyessä ajamiseen. Vuodatimme GAYn uumenissa kyyneleet ja sytytimme kynttilän laulajalle.
H: Ilta osoittautui messeväksi. Sauna oli yksi maailman suurimmista. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Samoin juomaa. Bändi saatettiin lavalle selkeästi ja melkein kädestä pitäen. Artistin ei tarvinnut kuin tuhria hävyttömiä hieroglyfejä takahuoneiston fläppitaululle ja tissutella väkeviä (flunssaa hoitaakseen, tietenkin).
E: Kuuntelin sivusta, kun Kake diilasi Jusbaumin ajamaan gay-bussia ja vitutus selvinpäin olemisesta kasvoi. Luojalle kiitos Teemusta, joka päästi minut kärsimyksistäni ja lupasi ajaa autoni keikan jälkeen Vantaalle, jossa meillä oli hotelli, koska jonkinlaiset hiihtokoulukilpailut olivat varanneet kaupungin kaikki hotellit. Vodkaa kiduksiin, naiset sisään, viivat pöydälle!
H: Jätkä on uskis.
KP: Keikkahan oli helvetin hyvä! Porukkaa oli ahtaunut halliin iso kasa ja isolla lavalla on aina vedellä. Antin välispiikit keinuivat nerouden ja hulluuden rajamailla, mikä on aina hyvin viihdyttävää. Encoreiden alussa Kake päästettiin viihdyttämään ja herättämään pelkoa yleisön ääreen. Onnistunut veto, vaikka flunssa yrittikin tehdä kaikkensa pilatakseen omaa suoritustani. Näitä lisää!
E: Anttihan sulki suunsa keikalla, uhkasi olla spiikkaamatta enää yhtään kappaletta ja jättävänsä sen muille. Pitihän sitä yrittää. Mikäli ymmärsin puheeni oikein, tulin erheessä syyttäneeksi yleisöä edesmenneen pappani vangitsemisesta Suomen sisällissodassa.
H: Iltamissa nähtiin jälleen Hyyrysten maihinnousu. Lohi-ilmeiden, kyllikki ja kyllaaee -onelinerit singahtelivat seinille, useasti varmasti asiaan vihkiytymättömän korvaparin ohitsekin. Kylllllikki…
KP:Kylliiiii!
KOMMENTOI