H: Vai kävi ne Stampiot Japaneissa rullaamassa sushia. Ja sieltä rullattiin Ouluun televisiointiin… Argh. Pitäisikö tässä nyt sitten nousta pissi vai verenpaine päähän…? Varsinkin, kun joutuisi hengaamaan tämän päivän kuumimpien teini-idolien rinnalla, nuorisoviihteen terävimmässä kärjessä, kesän kynnyksellä.
kp: Soundcheckin aika oli armoton: klo 11. Sama aika, jolloin taiteilijat menevät vasta nukkumaan. Tämähän tarkoitti reissuun lähtöä jo edellisenä päivänä, eli perjantainen ilta-ajelu pohjoiseen oli edessä. Valomiehemme Purmoin oli hoitanut itsensä paikan päälle jo aiemmin ja saimmekin tiukkaa raporttia kuvaviestien ja videoiden muodossa rakenteilla olleesta Kauppatorin Ylex-lavasta. Taustakankaan virkaa toimittivat digitaaliset logot. Tämän kun olisi tiennyt aiemmin, olisimme voineet heijastaa videoscreenille vaikka minkälaista kuva- ja videoinformaatiota… Noh, pääasia oli kaiketi saapuminen Ouluun illaksi, jotta ehdimme vierailla Purmoisen hehkuttamassa Kauppuri 5:n hampurilaisravintellissa. Nam.
kp: Aamulla soundcheckiin ja ihmettelemään lavan turva-aidan edessä yöpynyttä nuorisoa. Aikamoista omistautumista ja Ameriikan meininkiä, vaikka tuskin nuoriso oli odottamassa lemiläisiä kovin innoissaan. Ainakin heräsivät uniltaan viimeistään meidän soundcheckin aikana! Lämpimän ruoan sijaan Yle tarjoili meille herkullisen kylmäbuffetin, joilla piti selviytyä tulevasta rock’n’roll katastrofistamme. Hyvät pasteijat, ei siinä midn.
Tsekin jälkeen kävimme pyörähtämässä jonkinlaisessa meet’n’greetissa, jossa paikan päällä olivatkin jo muut päivän kollegat. Olo oli suhteellisen ulkopuolinen, mutta se ei estänyt kaverikuvien ottamista. Meet’n’greetin jälkeen oli vielä hyvin aikaa käydä patsastelemassa jossain toisessa tilaisuudessa. Erona oli vain se, että sieltä toisesta paikasta sai skumppaa! Ja muut paikalla olleet taisivatkin vitsailla mikkiin Stam1nan raahautuneen paikalle ainoastaan ilmaisen juoman takia. Puolet totta, puolet totta…
kp: Ennen keikkaa viimeistelimme vielä tämän kesän keikkaintromme Antin manauksilla ja tuota pikaa h-hetki alkoi lähestyä. Ja mitä kävikään…
E: Saatiin aikaiseksi hieno intro! Erilainen taas kerran. Kai-Pekan sävellystyöltä hieno seinäsyöttö Hyyrysen lyyristen lahjojen kautta mun helposti viimeisteltäväksi. Mut siihen loppui juhlat.
P: Rehellisyyden nimissä on todettava, että tämä keikki oli meiltä ala-arvoinen. Tämä kuuluu kuitenkin asiaan, aina ei voi olla se paras veto. Näillä kilometreillä asiaan osaa jo suhtautua eikä illasta jäänyt huonoa fiilistä. Viimeistään jatkoilla illan kommellukset haihtuivat taivaan tuuliin.
H: Pieni hulabaloo 45:den kellarissa haihduttaa pahimmatkin karmat! Olkkosen kanssa tanssilattian pinta-ala ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi!
KOMMENTOI