Veljekset Hyyrynen & Ilvekset.
kp: Lemi, Stam1nan synnyin- ja kotikunta. Viimeeksi täällä on soiteltu vuonna 2008 Soronoo sober days -kiertueella, jolloin meitä pelotti aivan perkeleesti. Neljän vuoden jälkeen pelko ei ollut hävinnyt mihinkään, kun ennakkotunnelmat illan kulusta olivat kauhun täyteiset. Äidit, isät, serkut, siskot, veljet ja naapurit katsomassa miten kotikylän hunsvotit oikein Lemiä maailmalle vievät… Fuck.
H: Neljä vuotta muuttaa naamaa aikalailla…
E: Miusta tuntuu täällä paljon enemmän sellaiselle puolikiusalliselle hääjuhlalle, jossa tavataan hyvien ystävien vanhempia ja pitää olla äärimmäisen skarppi ja kohtelias.
P: Mut myöhän ollaan? Olin ajoissa paikalla, jälleen kerran lievän kesäflussan kourissa, koska FOH-mies Jusbaum Jauhiaisen poissaolon myötä päivän aikatauluista ei tippunut juurikaan informaatiota. Kuudeksi arvailtu tsekki jäi kuitenkin myös miulta väliin, mutta luotto Stam1nan tekniikkaan on kova. Siinä oli sitten aikaa tavata tuttuja ja tuntemattomia natiivia ja muutamaa ulkopaikkakuntalaistakin. Illan oli aloittava Hyyrynen Bros. kokoonpano, johon kuului paljon tuttuja humppaveikkoja. Tunnelma oli kohdallaan ja ennustan nuorimmalle Hyyryselle menestyksekästä iskelmauraa Stampan joskus poistuessa taka vasemmalle.
H: Mie ennustan itelleni aikaista hautaankäyntiä.
kp: Saavuin paikan päälle aika tasan kahdeksalta suoraan rantasaunan lämmöstä, jotta ehdin näkemään Hyyrysen veljekset ja ilvekset -superkokoonpanon soittamassa humppaa. Peksi ja Emil toivottivat minut tervetulleeksi ”et sitten tullut soundcheckiin” -huudahduksilla. Höh, ei kukaan kertonut sellaisesta, enkä mie ois ehtinytkään, kun piti piti saunoa ja grillata ja veljen luona. Humppapojat alkoivat soittaa melko saman tien, joten tämä oli ehdottomasti nähtävä. Miksi menin katsomaan… Aivoihin sattui erittäin paljon, kun jätkät lasettivat menemään suomi-iskelmän ikivihreitä ja Jalkosalmen yleisö tanssi mukana. Näimme Emilin kanssa tulevaisuuteemme, väistämättömään tulevaisuuteemme. Pelotti.
E: Enkä miekään oikeesti ehtinyt sound checkiin, kuhan auoin päätäni, kun olin just ennen sua paikalla… Eikä tuuraava rokki-Miitri ois miuta sinne halunnutkaan. Ainakaan ois avannut kanavia. Line checkinkin veti nopeammin kuin Jusba konsanaan, noin 15 sekunnissa.
H: Kun Miitri avaa kanavaa, on viidakon apinakin hidas kuin mangusti…
kp: Kake oli järjestänyt Jalkosalmen rantaan meille saunan. Miten? Noh, Kaken kaveri oli rakentanut traktorin peräkärryyn saunan, joka oli aivan viimeisen päälle tehty. Kyllä kelpasi huuhtoa parin päivän rapulat pois rantasaunassa ja järvessä. Kiitoksia Mikalle hyvin, hyvin erikoisesta kokemuksesta! Ei näitä ihan joka päivä tapahdu.
E: Olin reissussa selvinpäin, autolla, ja ketutti jo etukäteen odottelu, mut nimenomaan Mikan edellä mainittu sauna ja järviuinti – joka oli juhannuksena jäänyt väliin – pyörittivät kellon viisareita ripsakasti eteenpäin. Samoin Punkan Samulin teatterijutut.
H: Mie olin kuskina myös, mutta jossakin vaiheessa illasta lisäksi lastenvahtina. LASTENVAHTINA. Kahden keikan välisenä aikana, Lemillä. Miettikääpä sitä. Ja antakaa nyt perkele lisää rahaa!
P: Selvinpäin ja autolla olin miekin. Flunssan takia kärrysaunan testaus jäi miulta ensi kertaan. Otin lääkkeitä ja toivoin parasta, paikalla olivat kuitenkin kaikki.
kp: Johtuiko sitten saunomisesta vai Hyyrysten veljesten lämmittelyshow:sta, mutta vuosien takainen pelko oli poissa ja lavalle oli kiva nousta. Ei se nyt vieläkään ollut maailman rennoin fiilis ja onnistuinkin melkein heti kaatumaan ensimmäisen biisin ensimmäisessä säkeistössä monitoreja päin kaataen oman mikin (jengi varmaan luuli miun olevan kännissä), mutta siitä se sitten pikkuhiljaa lähti nousemaan. Mikki myös. Pitti pyöri ja porukkaa oli paikan päällä hyvä läjä.
P: Pelko osoittautuikin turhaksi ja tunnelma oli messevä jo alkutahdeista lähtien. Jalkosalmi oli tupaten täynnä ja liekeissä.
H: Jalkosalmi muistutti Istanbulin basaaria. Tinkimistä, turisteja ja halvalla lähti!
E: Söin raakaa perunaa keikalla niin paljon, että tuli paha olo. Monikohan suomalainen rock-artisti on tehnyt niin aiemmin suomalaisen rock-todellisuuden historiassa. Kiitos tästä kuului Lemin Elkalle, joka tunki lavalle jo Hyyrysen veljet ja Ilvesten keikalla.
kp: Viimeisessä biisissä koin viisaaksi lähteä pittiin basson kanssa ja hyvinhän siinä sitten kävi. Poispääsy oli astetta hankalampaa, joten yritin kävellä basso pystyssä sieltä pois ikään kuin merkiksi siitä, että ”nyt pitäis päässä takas lavalle”. No, eiköhän sieltä joku neropatti juokse suoraan miuta päin niin, että basson lapa lävähtää miuta otsaan kuin hevosen potku konsanaan. Otsa semisti auki ja helvetillinen kuhmu muistoksi. Itsepähän lähdin seikkailemaan…
H: Mie seikkailin itteni ulos lavalta ja itseasiassa koko tanssilavalta ulos sateeseen Lääkkeen aikana. On tullut vähän laiskoteltua tuon ajorusakoinnin (eli ajorusakko, joka juoksee umpimetsässä kananjaloilla, that’s me) kanssa, joten nyt teki gutaa taas ravata. Puikahdin hevon vidduu mestalta ja suoraa olutalueelle, jossa aiemmin kehuttu Hakonen Mika tarjosikin kaljat suoraan kurkkuseen biisin edelleen soidessa. Makiaa!
P: Keikki oli tod näk paras koskaan Lemillä soittamamme ja olimme tyytyväisiä. Flunssankin huomasin vain tavallistakin kovemmasta hikoilusta. Kotiin oli matka ja kuskinhommat odottivat. Tästä lisää kertoo Kai-Pekka Kangasmäki.
kp: Keikan jälkeen saimme naureskella vielä kuskeillemme, jotka paukkasivat bäkkärille kikkailemaan. Mika ja Tero olivat maistaneet ensimmäistä kertaa elämässään alkoholia, mutta ei heistä olisi mitään huomannut, jos ei olisi tiennyt. Rajuja jätkiä! Ja lisää kuljettajia oli heti oven ulkopuolella, kun vanha kunnon Jyke kävi morottamassa myös. Olikohan niitä kuskeja vielä neljäskin jossain? Kaikki heistä olivat siis viettämässä vapaailtaa, älkää käsittäkö väärin.
E: Mie olin neljäs kuski, muistatko? Sie pohdit kannattaako juoda, ettei jää mahdollinen aivotärähdys tuntematta, ja mie köröttelin turvallista vauhtia Lahden kautta Tampereelle. Et huomannut sitä peuraakaan.
kp: Mie luulin, että menin junalla kotiin…
H: Mie lähin soittamaan pianoa.
