kp: Hmm… Omenahotelli… Hmm… Emil… Myöhässä… Missä… Mitä… Kuka…. Häh….
H: Väsymys. Olin oksentanut yöllä jotakin kebabin tapaista Semifinaalin pihaan. Matkassa oli punaviiniä. Hyijyi.
kp: Tällä kertaa kerkesin roudaamaan! Wu-huu! Tavastialta Kampin kauppakeskukseen aamupalalle ja sieltä sitten croissantin raikkaana hakemaan Olkkosen Pekkaa hänen kartanoltaan. Seikkailu kohti Forssaa alkakoon!
H: Forssa majour. Mitä siellä olikaan? Tori. Ja kebabravintola.
kp: …Niin. Siinä meni noin puolitoista tuntia, kun olimme jo Forssassa. Nopeahko roudaus, jonka jälkeen syömäporukoihin muun bändin kanssa. Pitsassa kesti kauan ja se oli pahaa. Vatsaa väänsi koko loppupäivän.
H: Paska pizza jo ennen suolistossa käyntiään. Väärän juuston laittoivat päälle.
P: Isse vedin jonkun pihvin, telkkarista tuli valaanpyyntiä.
E: Pahanmakuisin fetasalaatti, mitä olen ikinä syönyt.
kp: Rakas ja yli… Eiku siis hyvin palkattu tekniikkamme oli järjestänyt lavan erikoisesti: lavan syvyyden ollessa noin 1,5 metriä, tekniikka oli päätynyt siihen, että yleisöstä katsottuna Kake on oikealla vinottain ja Emil vasemmalla miun puolella. Tämä oli melkoisen hauska ratkaisu, koska sai kerrankin seurailla Emilin toimintaa ja jutella hänelle ilman pitkää kävelyä, ja Kaken rytmipatteristo oli myös koko ajan vilkaisun päässä.
H: Lavalla oli kiimainen meininki jo soundcheckissä. En tiedä mitä se tarkoittaa.
P: Se tarkoittaa sitä, että joka pertti yritti esitellä taitojaan improvisoidun musisoinnin keinoin. Sorry guys, mut ku oli niin hyvä soundi!
kp: Tsekin jälkeen pääsimme taas, yllätys yllätys, syömään! Tällä kertaa syöminen, tai lähinnä ruoan odottaminen venähti yli kaksituntiseksi, joten puhdistautuminen hotellin saunassa jäi vain kaukaiseksi haaveeksi…
H: Puhdistautuminen miun kohalla onnistui. Olo oli silti sisältä likainen, kuten aina.
E: Jotenkin hämmentävää, että ehdit puhdistautumaan, koska tulit kuitenkin reippaasti meitä myöhempään tilaamaan ruokaa. Ehkä se johtui siitä, ettet syönyt jälkiruokaa.
kp: Keikka oli tällä kertaa mallia perinteisen myöhään, eli soittelut alkaa puolen yön maissa. Saavuimme paikan päälle jossain kello 23 kieppeillä, jolloin Emil, Antti ja vieraileva komppaaja Jyri rupesivat väsäämään keikkaintroa. Tällä kertaa taidettiin sukeltaa latinalaisen kulttuuriin syövereihin.
H: Mistä lie tullut idea sekoittaa Stam1nan keikkaintro espanjalaisen jalkapallokatsomon tunnelmiin.
E: Ja introa alettiin muuten tekemään vasta 24 minuuttia ennen soittoa. Ennätys introntekoaikataulussa!
Kai-Pekka keskustelee aulan kanssa tulevaisuudestaan hotellialla.
kp: Keikki starttasi ajallaan ja porukkaa oli eksynyt hyvin paikan päälle. Lavalla ei ollut hirveästi tilaa liikkua, jolloin tietynlainen energia ja vauhdikkuus hieman kärsii, mutta se ei haitannut, koska tunnelma oli erittäin rento ja lämminhenkinen.
E: Siun vieressä oli märkä mutta kiva soittaa.
H: Mitähän tällä keikalla kävi erikoista? Ei pystyis millään muistamaan. Tukalla lattian lakaisua, kitaran pahoinpitelyä, ihmisille huutamista.
P: Sitähä se oli. Keikin jälkeen yritin juhlia, mutta epäonnistuin surkeasti. Hotelli kutsui.
H: Keikan jälkeen oli aika löhötä hotellisängyssä turvallisesti kanamaski pään ylitse vedettynä. Siinähän se sitten oli. Sen pituinen se.
Ankaran hotellihuvittelun jäljet.
