H: The shit breaks down like this. Yhtye lasetti yhteensä kolmentoista biisiraakiletta kasaan, joista tehtiin perinteisten kotiäänittelyjen lisäksi Hyökkäys poliisiasemalle -demorypäs. Se äänitettiin 2011 huhtikuussa Lemin treenikämpällä keikkareissuista tutun monitorimies Temeksen avustuksella. Ideat talteen, ei saa unohtaa yksityiskohtia! Kevät häikäisi pihalla ja sisätilassa häikäisi lähinnä tulevaisuus: materiaali oli läpisoitettuna ja niputettuna varsin messevää menoa. Perkele, kova levy oli muotoutumassa! I smell blood! I smell good shit!
P: Kyllikki. Biisit tuli rykäistyä yhden päivän aikana raakaa ajoa mukaillen. Demoissahan on aina se vaara, että ne onnistuvat paremmin kuin levyversiot. Tästä ei pelkoa, vaikka matsku kuulosti hyvältä jo tuolloin. Uusissa biiseillä puhalsivat uudet tuulet, mukana oli hyvää ja tuoretta ”avaruusmeininkiä”.
H: Ish! Ei muuta kuin klubi- ja festarikeikoille mars!
K: Oli erittäin järkevä ratkaisu tallentaa tämä nippu, koska olisimme unohtaneet aivan varmasti suurimman osan hyvistä ideoista. Muisti ei enää toimi kuten back in da good ol’ days 2005, jolloin treenasimme UKK:n muistaakseni demottamatta sitä ollenkaan koko vuoden aikana. Nykyään treenikämpällämme kaikuvat suomalaisten rock-ikoneiden lausahdukset ”mie en muista miun lapsuudesta mitään”…
H: Jossain välissä alkoi Sakaran suunnalta kaikua salaperäisiä avaruusviestejä tulevan albumin aikataulutuksesta, studiovaihtoehdoista, sekä tietysti tuottajakysymyksestä: kenen kanssa ryhdyttäisiin leikkimään, missä ja milloinka. Vastauksia näihin kysymyksiin oltiin kuitenkin jo kelailtu jo ainakin vuoden verran, joten tunnelma kokonaistoiminnasta osoitti mukavuudenhalua kohden: otettaisiin uusia, ehkä entistä suurempia tekijöitä viidennelle albumille. Hommat isoilleen, perkele.
H: Ja kävikin niin, että FME-messujen ja Emma-gaalan ankaran palaveroinnin tuloksena organisaatioon päätettiin ottaa mukaan ulkolainen tuottaja, Joe Barresi. Ja kiitosten paikka Mr. Barresin valikoitumisesta (ja koko idean esittelystä) kuuluupi esittää Toppisen Eikalle.
K: Tuo mystinen hahmo kävi tervehtimässä yhtyettä jo Atlantiksen kevätkiertueella Eikan saattamana. Olisihan se pitänyt tietää, että kun Eikka ilmestyy kuvioihin, niin se tietää rahanmenoa… Nimittäin Saikkoselle!
H: Lisäksi Hyyrysen Marketalle pitää lähettää kiitoksia. ”Kiitti äiskä.” Jälleen saatiin nääs yhtyeen materiaalia nauhoitella jo lähes legendaksi muodostuneessa Hyyrysen Marketan varastossaa. Täällä työstettiin aikaisemmin mm. Amnesty-levylle päätyneen Karhunraudat-biisin akustiset kitaroinnit. No, Poliisiasema-sessioissa pakastinarkun päälle sijoiteltuun ulkoiseen kovalevyyn tarttui rääkymäraitoja. Mahtoi siinä olla naapurilla ihmettelemistä, kun talon päädystä kaikuu helvetinmoinen huutaminen ja kiroilu. Jok tap, nyt oli käsissä jo siis lauluihin saakka demotettuja biisejä. Työlästä, hidasta, raskasta mutta todella hyödyllistä työtä. Bändille oli alustavasti buukattu Suomen huippustudio Hollolasta, sekä yksi amerikkalainen iso nimi vääntämään nappulaa… Kusessa oltiin.
K: Kaikki vaikutti keskellä kevättä sellaiselta mahtavalta ajatukselta ja hienolta suunnitelmalta, josta oli aika innoissaan, muttei periaatteessa uskaltanut olla kuitenkaan, koska mikään ei ollut vielä täysin varmaa.
E: Ja kun asiat alkoivat varmistua, kysymyksiä oli paljon. Onneksi suurin osa kysymyksistä sai vastauksen ennen studiosessioiden alkua. Mm. kuinka tuottajan nimi äännetään. Ilmeisesti tsou bäriisi.
H: Mutta tässä vaiheessa yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä leijui edelleen kaiken yllä – millä kielellä levyä laulettaisiin purkkiin? To be continued…
KOMMENTOI