Nostalginen näkemys etelänmatkailuun! Huomaa "oikearotuinen" koira takapenkillä!

H: SPEEEED! Rantateemalla tuhrittu kesäkiertueemme on kuin espanjalainen mummo, lyhyt ja tulinen. Tampereen avaus oli omalta osaltani vähäsen salaperäisen epämääräisesti ohitse lipsahtava omituisuus, kuin Monty Pythonin My Mistake, ei tuntunut oikeaa keikkafiilistä löytyvän, ei sit’ millää…!

…Mutta Helsingin Tuskan päälava kuumotti aitoa pahuutta ja satanic powersia hönkivänä tuliliskona takaraivossa! PÄÄLAVA! TUSKA! Argh. HELSINKIIII! Kuinka meidät otettaisiin vastaan? Olemmehan liian pop true hevareille, mutta liian heavy perheen pienimmille. Oh shit! Speedot päähän ja ottamaan selvää!

Tuskan nimmarointisession jono: koolla ON merkitystä!

H: Päivä starttasi moottorimarssilla Kalasataman liikennesolmussa ees’ taas kieputellen, sillä näemmä Tuskan undulaateille (l. liivimiehille) ei oltu annettu ohjeita, että MISSÄ koko festivaali sijaitsee. Bussimme ajatettiin näin itäväylälle, poispäin tapahtumasta, josta tulimme bumerangina takaisin ja vähän vitin vihaisina, heh. No, kuskimme Tero on järjen mies, ei tunteen (toim.huom. Riku ajoi Tuskan keikalla). Hän sujautti sinisen kuljetusvehkeemme oikeasta liittymästä sisään ja a’vot, pian oltiinkin syöksymässä tositoimiin Pepsi ojossa.

Stam1nan fanivetoisuus tuntui olevan entisellään. Jostain kumman syystä juuri EMP-postimyyntiyrityksen sponssiteltalla järjestetty nimmarisessio veti ihan VITUNMOISEN jonon eteensä. Ukot laitettiin kahvin, banaanin ja vesipullon aseissa pöydän ääreen ja seuraavat 45 minuuttia raapustettiin nimeä paperiin ja paitaan tauotta. Älyttömän hieno nähdä iloiset ihmiset liikkeellä, plus eritoten tuollaisissa farkkuliiveissä, sekä pentu että vanhus! Monta ulkolaistakin tyyppiä tuli morjestamaan, Meksikosta saakka, Japanista myös. Sama käsittely kaikille – kättä kouraan, tussia paperille, naamaa digimatriisille ja halit päälle jos siltä tuntui. A’vot!

Muutamia haastatteluja, yksi Amerikan suuntaan (kiperiä kysymyksiä Stam1nan Ameriikanvalloituksesta…), yksi Helsingin paikallislehteen, yksi Itävaltaan. Congatraz! Universalismus! Suvilahden asfalttipäällyste kuumotti muutenkin, nämäkin vielä!

Vedimme tiukassa aikataulutuksessa ruokaa naamaan nopean lautasellisen verran, herkullista lihaa, jotta ehdimme vetämään ns. akkaritreenit. Keikalla oli jälleen tarkoitus esittää uuden tuotannon Rautasorkan. Biisi oli mennyt varsin nätisti Tampereella, joten kaksi kolme läpisoittoa kyseistä bisaletta sai riittää. Eihän myö meinattu selviytyä edes perus Ysitien päädyistäkään, ainakaan vokalisti. Sanojen muistaminen on vuosi vuodelta vaikeampaa. Pitäisikö miunkin alkaa kuunnella Stam1naa vapaa-ajalla…? Kenties.

Oletko nähnyt tätä miestä?

Rautasorkan jaloissa, pumpattavat lelut käsissä ja speedot päässä väistelimme naapurikopin Soilwork-miehiä. En tiedä kävikö kukaan jätkiä jututtamassa (mie en ainakaan keksinyt juurikaan mitään järkevää aloituslainia… Samaa paskaahan myö kaikki puristetaan ulos), paitsi Pekka taisi lähestyä sitä ranskalaista kitaristia kaverikuvan vaateessa. Ranskis oli kuulema juuri menossa bajamajaan toimittamaan patonkia lätäkköön, kun Olkkolan Pelkkola tuli paikalle. Kuva räpsyi kyllä. Itse, päivän päätteeksi, tulin just ulos bajamajasta torttuhommista, kun oikealla ohitseni käveli Soilworkin Dirk ja vasemmalla seisoskeli Gene Hoglan. Maailman laihin ja entinen lihavin kohtasivat samalla silmäyksellä ja tunsin olevani perkussionismin totalitäärisen parhauden ristivalossa.

Hail the power of Baja!

P: Sen verran tarkentaisin paikalla olleena, että ranskiksen kanssa juttu luisti ja kovasti punkkua tarjosi hän. Se bajamaja-kuva tuli otettua Testamentin Alex Skolnickin kanssa. Hieno mies, mutta kiireinen vessaan pyrkiessä, ihme.

Askel kerrallaan...!

Keikalla sattui ja tapahtui. Kolme biisiä tuntui menevän mallikkaasti. Porukkaa oli paikalla vitusti, mutta aivan kovinta pittausta ei käyntiin saatu, ei, vaikka lämppäribändinä oli ollut hetkeä aikaisemmin Soilwork. Hehe. Ja heitä ennen Lost Society, jota ei kylläkään ehtinyt näkemään ollenkaan. Olivat juniorit pistäneet kuulema aikasen pahan show’n pystyyn. Kaksi vuotta vanha bändi, viisi vuotta vanhat soittajat, rässiliiviä ja tiukka poljento. A’vot! MYYY MISTAAKKEEE!

Kaksi mainittavaa asiaa Stam1nan Tuska-vedosta:

1) Setin kuumottavimpana kulmakivenä oli mainittu Rautasorkka, joka onnistuttiin ryssimään noin 20 sekunnin ajaksi. Ne olivat pitkiä sekuntteja. Niiden aikana silmäkontakti puhuu enemmän kuin Cheek koko uransa aikana. Niiden aikana korvan herkkyys nousee tasolle jolla kolibri heiluttaa raajojaan. Niiden aikana aivojen ongelmanselvityskyky humahtaa korkeudelle, jossa Zeus tekee aurinkotervehdyksiä.

2) Elämäni kuumottavimpana keikka-asusteena toiminut märkäpuku oli virhe. VIRHE. Kuka laittaisi kesäfestivaaleilla esiintymisasuksi MÄRKÄPUVUN? Tiedättekö miltä tuntuu 45 minuuttia äärimmäistä fyysistä ja henkistä rasitusta v*ttu MÄRKÄPUVUSSA?

Hyyrysen Antin Tuska 2013.

No, lyhyehkö mutta intensiivinen ruljanssi ohittui ja puhallettavat palmut läpsähtivät löysiksi, siinä missä kalja & maggis napsui kitusiin. Kuumuus verotti nesteitä, nyt niitä kaadeltiin takaisin sisään. Potkin kumipuvun hevon v*ttuun. Managerismies Häkkisen mukaan märkäpuku oli pelastettu Tuskan toimistolle. Kuittasin, että ”heittäkää se kusinen kumiasu nyt jo hevon v*ttuun!”.

Kamat paketoituina sininen Pepis suuntasi Lappeenrantaan, kuten mie ja Kakekin, mutta Helsingissähän oli samalle lauantaille järjestetty ilmeisesti kuusi samanaikaista massatapahtumaa. Tuskan ja Gay Pride -tapahtuman lisäksi tarjolla oli Rock The Beach, johon suuntasi yhtyeestämme basson, soolokitaran ja kiipparoinnin ammattimiehet. Kuvaviestien määrä yöllisistä seikkailuista oli mittava, ilmeisesti miehet olivat löytäneet elämälleen arvokkaan sisällön pääkaupunkimme keskustan anniskeluravintoloista, Rammsteinin keikoista rantahietikoilla, sekä ystävyyden maljojen kohottelusta rakkaiden ihmisten keskeltä.

Minä sytytin kotonani mustan kynttilän ja luin Mustan Raamatun silmät suljettuina, mustassa kumipuvussa… Siinä samassa kumipuvussa, missä Timo Niskalaukauskin.

Asialliset hommat hoidettu.