28.07. Rockcock Kuopio

Alaha skargeli rohjustaa 2006 kesäkiertue – keikka nro 18

Tungin Lappeenrannan kauppatorilla savukinkulla ryyditettä vetyä naamariin. Ruokakojun tytärkatras teki sen taas: lämmittivät rasvaisen lihapiirakan jota myös rokkarin sydämeksi kutsutaan. Stam1na-paitaiset naiset tietävät sen: ruoan tie bändin elimistöön käy vatsan kautta.

Ennen vetoamme jo tuttuakin tutummaksi tulleessa Kuopiossa törmäsin salaperäisesti Stam1na-paitaiseen tytärhenkilöön, jonka paperipussukka avasi portit suklaiseen nautintoon. Kaveri oli leipaissut koko Stam1nan crewille pinkan mintulla maustettuja muffinsseja, joita kutsutaan Kuopion Kansainvälisillä Rumpupäivillä nimellä cupcakes (cupcake = Kuppi-Kake = Terassi-Teppo = Suklaa-Kake = elävä legenda). Kiitos emännälle herkuista! Vastalahjaksi oli pakko ojentaa nimmaroitu A1-kokoinen juliste, joka oli kylläkin tarkoitettu sukulaispojalle. Noh, hän sai Stonen No Anaesthesia!:n, jossa pitäisi olla pureskelemista vielä kotimatkallekin asti.

Rockcockin takahuonetarjoilu oli nestepainotteista. Seikan huomasi katsomalla silmällä ja maistamalla kielellä: sain ruokalipukkeella yhden kanapalan vähemmän kuin esimerkiksi Valomies Leinonen. Kanojen kylkiäisenä tarjottu punakastike oli hieman kanelimaisen erikoista, tuli välittömästi YlexPopin huippuunsa asti hiotun pahanmakuinen lounastaminen mieleen. Kanat oli pakko louhia kitusiin nenää pidellen, pakkohan se energia jostain on saada illan vetoon…

…koska kaljaa päätin ottaa ennen keikkaa tasan nolla kappaletta. Tuntia ennen vetoa ryystin jo hyvää vauhtia tölkistä mallasenergiat vatsakalvojen osmoosiin. No, eihän yksi kalja juopoksi tee. Söin sentään banaanin, joka kylläkin oksettaa jostain kumman syystä. Olenko allerginen, olenko normaali?

Hassua ettei kukaan yhtyeen jäsenistä ollut juovuksissa ennen illan keikkaa (basisti-Kaikan maksakaan ei tuumannut mitään menomatkalla nautituista 12 oluesta..). Pöllittyämme Deathchainin takahuoneen (kuulema ärsyyntyivät oikeasti) mussutimme erikoisia minikalakukkoja, teimme Kaken kanssa leppoisasti Savon Sanomiin jättijutun, poseerasimme kiltisti ja naamaa väännellen kameralle ja tirkistelimme aurinkolasien varjoista kauniita näkymiä. Festivaalit olivat aurinkoisen reippaat jo edellisvuonna, nytkin oli Pekkelissä kiinnipitelemistä ettei olisi karkuun kirmannut.

Velimies Jussi oli pestattu mukaan juopottelemaan ja kuvaamaan kameralla. Vedon aikana taltoitu yleisön eturivin toiminta olikin melkoista taltioitavaa. Eritoten paikasta jäi mieleen varsin kummallisesti sijoiteltu lava, sillä yleisö seisoi osittain leveässä ojamontussa, osittain rinteessä lavaa vasten. Tokkopa haittasi omituisia lappalaisia (eli kuopioilaisia), pitti pyörähti turvallisesti liikenteeseen heti kun käsky kävi. Maistissa olivat.

Keikka oli täyttä raivoa ja kuraryöppyä. Tuli soitettua kolme biisiä Eareilla ja sitten heitettyä ne kesken setin poies. Voin nimittäin kertoa että kulmamonitorin, oman kitarastäkin ja Kaken lyömäsoittimien ristitulessa kekkuloiminen kuullostaa ilman asianmukaista suojausta melkoisen terhakalle. Hengenruokaa.

Kikkelis kokkelis vaa, se oli sellasta ja sit mentii tietysti juomaan vatsat täyteen viinaa Kuopion kuumimpiin yökerhoihin. Siel oli mm. Tiktakin ja Diablon tyypit aika hyvissä. Tätähä tämä, nestettä ja aamuyön lihapiirakoita.